tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pandansilmähame



Pantterihamonen on odottanut henkarilla ensi käyttöä niin kauan, etten edes muista koska sen olen hankkinut. En ole vain uskaltanut sitä pukea. Peläten mitä? No hame on liian... liian pantteri, liian pitkä, liian pliseerattu, liian värinen. Miksi joudun roikottamaan vaatetta henkarissa kuukausi tolkulla ennenkuin uskallan pukea sen päälleni? Helpoin ja yleisin vastaus maailmassa: mitä muut ajattelee. Ja minun pitäisi olla aikuinen ihminen ja esimerkkinä omille lapsilleni siitä, että jokainen saa olla sellainen kuin haluaa. Eikä nyt edes puhuta muusta kuin pukeutumisesta, ei pitäisi olla se maailman vakavin asia.


Sitä paitsi hame osoittautui heti ensi käytöllä maailmasta mukavimmaksi ja käytinkin sitä heti kolme päivää putkeen.


Kauempaa kun katsoo, näkee hameessa pantterikuvion. Lähempi tarkastelu osoittaa kuvion muodostuvan kukkasista. Hauskaa oli, että lapseni näki kuviot pandansilminä.


-------------------------------------------------------------------------------------
rotsi / Freaky Nation (matkamuisto Munchenistä)
neule ja hame / kirppis
huivi / Vila
nilkkurit / Emma
laukku / äidin vanha

6 kommenttia:

  1. Minä ainakin tykkään hameesta hurjasti!

    Välillä sitä itsekin sortuu tuohon mitä muut ajattelee -mietteeseen. Pitäisi itse olla enemmän 3-vuotiaan tyttäreni kaltainen, joka pukeutuu mitä mielikuvituksellisimpiin yhdistelmiin, ja vain, koska hänen mielestään ne ovat maailman hienoimpia. Viis siitä mitä äiti tai kukaan muukaan ajattelevat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmevuotiaat ovat kyllä maailman hauskimpia pukeutujia. Naamiaisvaatteet sekoitetaan kätevästi arkivaatteiden kanssa =)

      Poista
  2. Kaunis kokonaisuus! Mitä muut ajattelee on vaarallinen ajatusmalli vaikka sitä itsekin ajoittain ajattelee. Tosin olen aika tylsä pukeutuja, minun repäisyni ovat muille arkea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olet niin oikeassa ajatuksen vaarallisuudesta, sillä pystyy tekemään monella elämänalueella itselleen hallaa. Tuo ajatus oli vahva siinä, kun mietin blogini aloittamista mutta onneksi pääsin ajatuksesta yli. Niin paljon hyvää bloggaus on elämääni tuonut.

      Repäisyillä ei varmaan ole mitään lähtötasoa. Jokainen repäisy on henkilökohtainen ja tuo pienin askelin rohkeutta kokeilla toisenkin kerran jotain mukavuusalueensa ulkopuolelta. =)

      Poista