torstai 23. huhtikuuta 2015

Keittolanostalgiaa

Eräänä aamuna, kun mieheni teki lähtöä töihin, hän totesi: "Taidan tänään mennä keittolaan." Aika usein hän siis ottaa omat eväät töihin. Keittola-sana jäi pyörimään mieleeni. En heti saanut sanasta ja ajatuksesta otetta mutta pian mieleeni alkoi virrata ajatus jostain turvallisesta, lapsuudesta. Pienen hetken päästä muistin, että ala-asteella mentiin syömään keittolaan. Ei silloin kukaan vielä puhunut ruokalasta. Ruokala tuli sitten vasta myöhemmin, ehkä yläasteaikoina.



Vaan kysyttiinpä silloin opettajaltakin, kun ruoka ei maistunut, saako viedä siansankoon. Ja se siansanko oikeasti vietiin sioille läheiseen kylään. Mitä lapset nyt kysyvät, kun eivät jaksa syödä? Saako viedä kompostisankoon?


Mutta koska olisin viimeksi kuullut sanan keittola. Taidan palauttaa sen sanavarastooni, koska se tuo niin paljon lämpimiä muistoja. 

Ja ruoka oli sitä paitsi aina hyvää siellä keittolassa. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti