maanantai 30. maaliskuuta 2015

Uusi bikertakki


Olen parissa viikossa myynyt paikallisella facekirpparilla jo neljä vaatetta. Ihan hyvin. Ongelmallista kaikessa kirppismyynnissä on, että samalla kun laittaa ilmoituksen nettiin tai vie tavaraa kirppispöydälle myyntiin, tulee vilkuiltua naapureiden pöytiin. Myin tänään facessa kaksi farkkutakkia ja hups, ostin yhden nahkarotsin.

Olen pitkään haaveillut paksusta bikertakista, joka menisi kylmemmilläkin keleillä. Tänään sellaisen löysin facekirpparilta. Sovimme myyjän kanssa, että sovitan takin ja sitten katsotaan hinta. Rotsi oli aikansa palvellut ja nahka reilustikin kulunut mutta tällaisissa takeissa se mielestäni vain antaa takille lisää luonnetta. Takki istui mukavasti ja hinnaksi sovittiin pari kymppiä. Hyvät kaupat. Paitsi, että kotona sovitin takkia uudestaan ja sellainen pikkuvika siinä oli, että takki on vyötärönympärykseltä sentin pari liian pieni ja vetskari ei mene kiinni. En sitten tullut kokeilleeksi, miten takki istuu vetskari kiinni. Harmittaa, mutta ei onneksi ihan hirveästi, kun en mahdottomia takista maksanut. 50 euron kämmi harmittaisi jo huomattavasti enemmän.

Nyt minulla on siis kulutettu bikertakki ajatuksella talvikäyttöön paitsi ettei vetoketjua saa kiinni...

Saa nauraa.


perjantai 27. maaliskuuta 2015

Aika täyden kympin mekko


Kun puhun, että vaatteessa pitää olla hyvä leikkaus, laadukas materiaali ja mielenkiintoisia yksityiskohtia niin tämä mekko edustaa juuri sellaista parhaimmillaan. Kuvat kertokoon lisää. Lisäarvoa mekolle tuo, että se on secondhandia eli löytö.




Oli päiviä, jolloin asukuvia saattoi ottaa ulkona ilman että sormet jäätyi, nenä muuttui viimasta punaiseksi tai että yleisesti ottaen olisi tuntunut, että koko asukuvaus ulkona tuntuu ihan hullulta. Kunpa lämpimiä päiviä tulisi pian lisää.


-------------------------------------------------
mekko / FilippaK / Fida
neuletakki / Indiska / kirppis
laukku / vintage / Holmström Second Hand
saappaat / Caprice

torstai 26. maaliskuuta 2015

Muotivisa ja arvonta

Olen viime viikkoina törmännyt kolmeen kevät- ja kesätyyliin liittyvään asiasanaan, joita en ilman kuva- tai google-apua olisi tunnistanut. Ja minäkö muka tyylibloggari? Ehkä, mutta uusista muotivirtauksista auttamatta pudonnut tai ainakin aina vähän jäljessä ellen sitten vahingossa vähän edellä.

Ajattelin pistää pystyyn lukijatietovisan, että voitte testata oman tietämyksenne.

Yhdistä kuviin sanat: a) long bob, b) culottes ja c) coachella.

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3


Kerrohan kommenttiboksiin, instagramiin tai facebook-sivuilleni, kuinka visa meni. Menikö arvaukseksi vai oletko muodin aallonharjalla, ehkä jo toteuttanut jotain näistä? Vastaukset löytyy klikkamalla kuvatekstejä.

Kaikkien visailuun osallistuneiden kesken arvon pienen paketin. Visailuaikaa Pellervonpäivään 2.4. saakka.


Arvonnan palkinto kustannettu omasta pussista.


tiistai 24. maaliskuuta 2015

S'mores cookies

 

Levitä pellille parillinen määrä voileipäkeksejä. Asettele puolen keksimäärästä päälle suklaata ja toiseen puoleen vaahtokarkkeja. Paista 175-200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Itse olen ottanut uunista, kun vaahtokarkit ovat saaneet vähän väriä. Kannattaa vahtia vieressä, ettei vaahtokarkit kärähdä.


Asettele uunista otetut keksit vastakkain, suklaa+vaahtokarkki. Anna jäähtyä. Valmis tarjottavaksi.

Jos haluat, voit kastaa valmiit keksit vielä sulaan suklaaseen.

Edellisen kerran kun näitä tein, käytin pohjana Marie-keksejä ja väliin laitoin Fazerin sinistä. Varioida voi siis itse, mikä keksi tai suklaa eniten miellyttää.


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Varovainen hyväksyntä legginseille







Legginsit = kalsarit = lisälämmöntuojat. Vaikka legginsejä on käytetty jo vaikka kuinka kauan sukkahousujen sijalla ja ne on hyväksytty ihan housujen korvaajiksi lyhyen yläosankin kanssa, en minä vain ole niitä oppinut käyttämään kuin ulkoiluhousujen alla lämmöntuojina. Olen yrittänyt mutta en ole päässyt ajatuksesta, että olen lähtenyt kotoa kalsareissa ja unohtanut pukea housut. Tämä paksumman legginsin kanssa. Toisekseen, en ole keksinyt, että mitä sitten kun kengät ottaa pois, että minkälainen sukka jalassa pitää olla ja jos sukka-asia ei ole kunnossa, tulee epähuoliteltu fiilis. Ja ilman sukkaa taas niin noup, se katkaisee ikävästi jalan linjan.

Vaatekaupoilla myyjät toteavat perusmyyntipuheessaan, että tämä mekko tai tunika menee sitten legginsienkin kanssa. Tähän varmaan voisi todeta, että kyllä kyllä onpa monikäyttöistä. Mutta kun en käytä sellaisia. Nykyään vain tyydyn myyjälle hymähtämään enempiä selittelemättä. Taidan olla yksi tuhannesta poikkeus, joka ei ole kaappiinsa legginsejä hankkinut.

Sitten yhtäkkiä katsellessani Kitsune-kun-blogin kuvia, havahduin. Kuinka kivalta nilkkasukat näyttääkin sukkisten/legginsien päällä. Ehkä minäkin voisin kokeilla.

Vielä en ole hankkinut legginsiparia mutta kokeilin nilkkasukkia sukkahousujen kanssa ja tämä antoi minulle lisäluottamusta. Saatan sittenkin antaa varovaisen hyväksynnän legginseille omassa pukeutumisessani sukkahousujen kaverina. Tämä auttaisi myös ongelmaan, kun en tahdo löytää perussukkahousuvärejä erikoisempia tarpeeksi pitkinä.

Mutta sitten vain 50-60 denierillä, ei ohuempia tai paksumpia. Ja ehdottomasti sukan kanssa.


Kitsune-kun-blogissa on muuten erittäin kauniita tilanne-, maisema- ja asukuvia, kannattaa käydä katsomassa ja samalla pääsee nojatuolimatkalle kaukoitään.



----------------------------------------------------------------------------------------------
laukku ja sortsit / Holmström Second Hand
neuletakki, paita, koru ja kengät / kirppis
villasilkkisukat / R-collection Outlet
 

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Maailman huonoin nettikirppismyyjä


Innostuin pitkästä aikaa laittamaan vaatetta nettikirppikselle myyntiin, tällä kertaa paikalliselle facekirpparille, koska näyttäisi että siellä tavara vaihtaa omistajaa ihan hyväänkin hintaan. Olen saanut nyt myytyä kaksi mekkoa ja todennut, että olen ehkä maailman huonoin käytetyn tavaran myyjä.

Myymäni vaatteet ovat aina kuntoluokitukseltaan erittäinhyväkuntoisia tai uudenveroisia, jopa uusia. Silti syynään vaatteen suurennuslasilla pienintä nyppyä myöten vielä varmistuksen varmistukseksi, ettei vaankaan tulisi huonoa palautetta. Mitä jos joku jostain valittaisi, kuinka pahalta se tuntuisi. Tuohan on ihan turha pelko, koska kuten jo mainitsin, myyn vaan hyväkuntoista tavaraa mutta silti.

Myynti-ilmoitukseen muotoilen ehdon, että vaate pitää hakea kotoani tai sitten tuon omien menojen mukaan keskustaan. Ihan vaan siksi ettei ostaja pety, jos en heti kaupan teon jälkeen lähde tuomaan vaatetta ostajan kotiin. Todellisuudessa kukaan ei luultavasti odota minulta moista.

Kun kauppa on tehty, alan pohtimaan meidän kylätien kuntoa, että se on taas kuralla. Enhän mitenkään voi pyytää ostajaa hakemaan vaatetta kotoani. Siinähän nyt vähintään auto likaantuu ellei jopa kuoppaan ajettaessa hajoa. Rupean pohtimaan, olisko minulla sittenkin jotain asiaa kauppaan, että voisin sopia treffit ostajan kanssa. Ilmoituksessani lukee että nouto ja mistä päin paikkakuntaa tai  että tuon omien menojen mukaan keskustaan. Siis ostaja on tietoinen kaupan ehdoista mutta silti stressaan, että mitähän se nyt ajattelee.

Kun kohtaan ostajan, olen hyvin hyvin nöyrä. Että voit vielä sovittaakin, jos haluat, että jos et tykkääkään niin voidaan kyllä perua kaupat. Tähän mennessä molemmat ostajat ovat napanneet mekot mukaansa kummempia kyselemättä saati että olisivat edes mekkoa tarkemmin tutkiskelleet.

Mikä on nolointa myyntitaidoissani. Maksun hetkellä olen jo unohtanut, että minulle kuuluu edes mitään maksaa. Jos minusta riippuisi niin en edes heti huomaisi, vaikka raha ei vaihtaisikaan omistajaa. Molemmilla kerroilla olen vasta siinä kohtaa tajunnut, että minulle kuuluu maksu, kun käteeni on ojennettu seteli.

Toisella myyntikerralla vielä huutelin ostajan perään, että toivottavasti mekko tuo sinulle enemmän iloa kuin minulle. Mielessäni jo huolehdin ja harmittelen, että mitä jos se mekko ei ostajalle sovikaan ja nyt sillä on mennyt kymppi ihan hukkaan.

Ehkä kuitenkin vain kiltisti kannan tuon vaatepinon hyväntekeväisyyteen niin ei tartte stressata niin paljon.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Tehdään arkiuniformusta mielenkiintoisempi


Olen huomannut, että valikoidessani itselleni päivän vaatekerran, siinä täytyy aina olla joku juju. Jos vaatekokonaisuus on kovin väritön ja ilmeetön, en pysty poistumaan kotoa ilman, että lisään siihen jotain. Tällä kertaa valikoin asua piristämään keltaiset korvikset, kapean kiepautetun vyön, käärityt lahkeet ja pinkkiset sukat.

collegetakki R-collectionin Outlet-löytö tältä keväältä



Eipä noita pinkkisiä sukkia kukaan näe mutta kun itse tiedän niiden olemassaolon, saan siitä virkeyttä päivään.


------------------------------------------------


Tämä kuvasarja on muutaman viikon takaa. Tuolloin oli vielä kovinkin lumiset maisemat. Nyt lunta ei enää ole kuin ojissa ja metsänvarjostamilla alueilla. Vaikka kevät tänä vuonna tuntuikin tulevan erityisen aikaisin ja lumileikit jäivät kovin lyhyiksi niin pakko myöntää, etten tuota kylmää valkoista hyhmää kaipaa sitten yhtään. Varmasti jos viime päivät olisivat olleet kylmiä, tuulisia ja vesisateisia niin sitten olisin ehkä kuitenkin valinnut lunta ja pakkasta. Ei se pitkä ja kurainen kevätkään olisi houkutellut.



maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mustaa kultaa - kompostointi

Omakotiasujan biojäte on asuinpaikkakunnallamme mahdollista hoitaa joko tilaamalla biojäteastia jätteenkuljetusyritykseltä tai sitten hankkia oma kompostori. Jos päätyy hankkimaan kompostorin, tulee siitä tehdä kuntaan kompostointi-ilmoitus.

Meille luonnollinen valinta oli kompostori, koska olemme innokkaita puutarhaharrastajia ja mikä parempaa ravinnetta puutarhaan kuin komposti. Tietysti tähän voi vielä lisätä taloudelliset edut, kun ei tarvitse maksaa biojäteastian tyhjäyksestä ja saa ilmaiseksi ravinteet puutarhaan. Ehkä se suurin tekijä valinnassa oli kuitenkin, että maalla kasvaneena, ei edes osaa ajatella mitään muuta vaihtoehtoa kuin kompostoida biojäte itse.

Päädyimme hankkimaan naapurissa asuvan veljeni perheen kanssa yhteisen Biolanin 220-kompostorin. Päätös hankkia yhteinen kompostori oli hyvä, koska kokemus on osoittanut, että yhden talouden biojätemassa ei välttämättä riitä pitämään yllä kompostorin toimintaa. Etenkin talviaikaan massa helposti jäähtyy ja jäätyy, jos jätettä ei kerry tasaisesti ja riittäviä määriä. Ensimmäiset talvet, kun vasta opettelimme kompostointia, olivat hankalia mutta viimeisinä vuosina olen joka vuosi saanut iloita, että kompostori on pysynyt plussalla kovistakin pakkasista huolimatta.



Kompostorin tyhjennysväli on meillä ollut noin viisi viikkoa. Kun kompostori toimii oikein, sen lämpötilasta voi päätellä, koska se on aika tyhjentää. Lisäksi tällä tyhjennyskerralla oli kompostorin tyhjäys jo tarpeellistakin sen ollessa piripintaan täynnä. Kun kompostointivaihe on menossa, sen lämpötila pyörii n. 40-60 asteessa ja tyhjennysvaiheen lähestyessä se laskee pariinkymmeneen. Kesäkuumalla lämpötila saattaa nousta reilusti yli 60 asteen.


Kompostori tyhjätään sen alaosassa olevasta luukusta. Koska meillä kompostoria käytetään jatkuvasti täyttäen, sitä ei tyhjennetä kokonaan vaan vain valmiiksi kompostoitunut aines. Itse tyhjään kompostia sen verran, kun se lapiolla tyhjennettäessä painovoiman mukana putoaa eli en painele massaa ylhäältä alas. Tällöin kompostoriin myös jää sen tarvitsema pieneliöstö, joka tarvitaan että kompostori toimii. Lisäksi kompostoriin jäävä massa pitää yllä sen toiminnalle välttämättömän lämpötilan.

Tyhjäyksen jälkeen, romautan jäljelle jääneen massan lapiolla painelemalla ylhäältä kompostorin pohjalle. Taas on tilaa täyttää.


Laitamme keittiöissämme biojätteet suoraan muovisankoon emmekä käytä kaupasta saatavia biojätepusseja. En ole vielä keksinyt yhtään järkevää syytä, miksi niitä kotioloissa ja kotikompostoinnissa tarvittaisiin. Lisäksi kokemusperäisesti niiden on todettu vain haittaavan kompostin käyttöä ja toimintaa. Kun keittiön biojätesangon pesee joka tyhjennyskerralla niin se pysyy siistinä sekä hajuttomana.


Kompostorista massa viedään jatkokompostoriin. Meillä sellaisena toimii betoninen kaivonrengas ja kantena styroksilevy. Keväällä jatkokompostori tyhjätään omaan ja naapurin puutarhaan. Aivan kokonaisen talvikauden kompostimassaa jatkokompostorikaan ei vedä, joten sitä välityhjennetään puutarhaan myös syksyisin.



Onnellinen kompostoija sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää.


torstai 12. maaliskuuta 2015

Kevättä talvisaappaissa





Syksyllä suunnittelin uusien kotitalvisaappaiden hankintaa mutta vielä selvisin tämän (kolmannen) talven vanhoissa Sievin saappaissani. Ei ole näitä parempia kotikenkiä. Saappaat ovat lämpimät, pitää vettä, kestää kuraa, niissä on hyvä lesti, ne ovat tukevat ja sopivat hyvin erilaisille alustoille kulkea. Kaikkien edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi, ne ovat myös turvalliset. Kengissä on huippupito peililiukkaallakin. Suorastaan säikähdin, kuinka liukkaat tavalliset kumpparit olivat, kun sateisemmalla kelillä vedin ne jalkaani talvisaappaideni sijaan. Kun nämä kengät on talsittu loppuun, hankin ihan varmasti uudet samanlaiset, suomalaiset.

Kuvat ovat viikon takaa sunnuntailta, jolloin oli vielä aika paljon enemmän lunta. Nyt lähes kaikki lumi on sulanut, peltojen fälttöökset paljastuneet lumen alta ja narsissit jo nostavat päätään. Aloitin viime viikonloppuna perinteiset keväiset puutarhakierrokseni. On ihana kuljeskella, kukkapenkkejä kierrellen ja etsiä merkkejä keväästä. Sunnuntaina oli takapihallamme jo niin lämmin, että vaatetusta sai keventää pipon ja hanskojen verran. Huonekasvien kukkamullan vaihdot olen jo saanut valmiiksi. Lämpimänä päivänä mullanvaihdon voi tehdä ulkona, ei tule sotkua sisälle. Pelargoniatkin saisi jo varmaan herätellä talvihorroksestaan.

Joko muilla sormet syyhyää puutarhan kevättöihin?

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kevättakillinen ruutuja


En sitten malttanut odottaa enempää vaan otin ensimmäisen kevättakkini käyttöön. Takki kuuluu sarjaan kirpparin helmi. Siinä on kaikki kohdillaan: materiaali, väri, napit, malli ja lisäekstrana taskuissa vetskarit (paitsi vetskarit ei auta, jos ne on auki niinkuin silloin kerran).




Pukeutumiseni on ollut viime aikoina laiskanpuoleista. Olen mennyt helpolla, tyyliin sillä mitä puolipitovaatekasassa nyt vain ollut tarjolla. Päälle olen vain lisännyt jonkun mielenkiintoisen korun tai huivin, tällä kertaa Jatulin neonkeltaisena hohtavat korvikset. Tummansiniset farkkuni alkavat olla juurtuneet ylleni. Tämän käyttökauden jälkeen ne saavatkin jäädä hetkeksi lepäämään housupinon alimmaiseksi.

Minulta löytyy kaapista 70-luvun henkeen, nyt viimeisen päälle trendikkäät leveälahkeiset farkut. Ehkä kaivan ne esille seuraavaksi. Olen viime käyttökerran jälkeen avannut lahkeensuut ja sain sieltä muutaman tarvittavan sentin lisää pituuteen, nyt passaavat korollisenkin kengän kanssa. Samalla kun sain lahkeisiin lisää pituutta, housut saavat varmasti myös enemmän käyttökertoja.




----------------------------------------------------------
takki ja farkut / kirpparilta
huivi / Vila
kengät / Vagabond
korvikset / Jatuli
 

torstai 5. maaliskuuta 2015

Mekkokaappi 1 vuotta

Blogini täytti helmikuun lopulla 1-vuotta. En ole juurikaan palannut menneisiin blogiteksteihini ellen sitten ole linkittänyt uusiin teksteihin jotain vanhaa juttua. Nyt kävin oikein ajatuksen kanssa lueskelemassa ja katsomassa kuvia. 

Homma alkoi jutulla Lasagnea yhdeksälle. Meille oli tulossa hiihtolomaviikon vieraita ja keksin valmistaa ison satsin lasagnea, jolla päästäisiin ruokahuollossa alkuun. Blogini kuvat olivat alkuun ihan pikkuisia, kun en vielä ollut keksinyt, miten ne saa suuremmiksi.



Yllätyin positiivisesti, kun katselin ensimmäisiä asukuviani. Odotin niiden olevan jotenkin huonoja mutta kyllähän noita kehtaa katsoa. Aloittelijan otteethan niissä näkyy mutta niinhän sen kuuluukin olla. Poseerata en osannut yhtään. Seisoin niinkuin rautakangen nielleenä, enkä yhtään keksinyt mihin laittaisin käteni. Sen verran jännitin kuvien ottamista, että unohdin kuvata asun ilman takkia. Olinhan kuitenkin varautunut asiaan valitsemalla huolella neuleen ja korut.



Vappuna rohkaistuin näyttämään kasvoni. Tuntui jotenkin hölmöltä toivottaa vappupallot käsissä hauskaa vappua sydän kasvojen päällä. Outo tuo pitkä tukka, tuntuu että minulla olisi aina ollut näin lyhyet hiukset kuin nyt.

 
Kesäkuulla Seinäjoella aukesi Holmström Second Hand, joka myy second hand vaatteita ja asusteita. Holmström on minusta tässä kuukausien aikana kasvanut vaateliikettä suuremmaksi järjestämällä tapahtumia ja kannattamalla ja edistämällä paikallisten yhdistysten sekä yritysten toimintaa. Voidaan mielestäni jo puhua konseptista. Hyvä Anne Maria! Aika monta mahtavaa löytöä olen tehnyt liikkeestä. Mukavaa on myös vaan istuskella jakkaralla, kaffeekuppi kädessä ja rupatella mukavia. Holmströmin menneitä ja tulevia tapahtumia pääset seuraamaan täältä.


Aina välillä innostun kuvailemaan asuja ihan tosissaan ajan ja ajatuksen kanssa kuten tekstissä Kiepautuskampaus ja blogisukat. Alla oleva kuva on mielestäni asukuvieni parhaimmistoa ellei paras. Kuvaan asuni yleensä fiilispohjalta, tunnelma syntyy siinä samassa paikassa ja ajassa, missä lyön kamerani jalustan nokkaan.


Jossain syksyn paikkeilla opin ymmärtämään pikseleistä ja muokkaamaan blogiini sopivan kuvakoon. Se miltä blogini näyttää nyt, olen oppinut itsekseni opiskelemalla. Parhaat neuvot teknisissä kysymyksissä olen löytänyt Pink Bubble-blogista. Tuolta taitaa löytyä vastaus ihan kaikkeen, kun rakentaa blogin Bloggeriin. Suosittelen.


Tässä olen nyt vuotta myöhemmin. 

Pienin askelin mennään, en tiedä minne tai sitten ei minnekään. Tätä on kiva tehdä. Google Analytics kertoo, että olen saanut pienen lukijakunnankin. On mukavaa, kun käytte blogiani lukemassa. Enpä taitaisi tätä hommaa enää tehdä, jos ihan itselleen olisi pitänyt kirjoittaa.

Oikein mukavia kevätpäiviä teille kaikille!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Vaatekaappi tasapainossa - elämä tasapainossa





Olen viime viikkoina ostanut ihmeellisen vähän vaatteita kirppareilta tai yleensä mistään. Kun oikein yritän miettiä niin olen tainnut tehdä tämän vuoden puolella vain muutaman second hand oston sekä yhdet farkut ja neuletakin oikeasta kaupasta ja nekin alesta. Jos asiaa vertaa siihen, että olen joskus kantanut kirppareilta vaatetta viikottain niin nyt on ollut todella hiljaista sillä rintamalla.

Toisaalta en ole kertaakaan istunut vaatekaappini edessä hokien "mulla ei oo mitään päälle pantavaa". Olisinko saanut vihdoin vaatekaappini jonkinlaiseen tasapainoon sen suhteen, että sieltä löytyy jokaiseen tilaisuuteen ja mielentilaan jotain. Ehkä olen myös oppinut kekseliäämmin yhdistelemään vaatekappaleita. Esimerkiksi tämä neuletakki. Tykkään siitä valtavasti mutta lyhyillä hihoilla se on talvella kylmä ja koska materiaali on villaa niin se on kesällä kuuma. Kauan meni mutta vihdoin keksin, että voinhan talviaikaan pukea sen pitkähihaisen paidan päälle. Oikeastaan tämä oli aivan loistava idea autolla työmatkansa suorittavalle toimistotyöläiselle. Lämmittää mukavasti olematta kuuma.

Saattaa olla, että olen myös tullut kriittisemmäksi kirppareilla ja second hand-liikkeissä kulkiessani. Ostan harkitsevammin ja sovitan ne halvimmatkin euron löydöt ennen kassalle siirtymistä. Kun on paremmin käsitys omasta tyylistään, tulee tehtyä hutiostoksiakin vähemmän.

Kaiken edellä mainitsemani päälle voisi lisätä ehkä tärkeimpänä, että olen vihdoin rohkaistunut olemaan oma itseni. Kun poistun kotoa, en peiliin vilkaistessani enää mieti, mitä minusta ajatellaan vaan että keksinpä taas kivan asukokonaisuuden.

 Kivaa viikkoa!

 <3<3<3

En muuten osaa kategorioida tyyliäni. Olisiko se jotain hippi-60-70-lukua-nykyajan mukavuuksilla?



-------------------------------------------------------------------
pikkurillin sormus / äitin hopeapajalta
takki, paita, neuletakki ja nimettömän sormus / kirppis
sortsit ja pipo / Holmström Second Hand
huivi / Vila
saappaat / Caprice

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Maaliskuun ensimmäinen





Viikonloppu on ollut juuri niin mukava, kun sen pitääkin olla. Eilen puuhailin paljon kotitöitä: pyykkiä, siivousta ja ruuanlaittoa. Nämä arjen hommatkin on ok, kun niitä saa tehdä pitkin päivää ilman kiirettä minnekään. Tänään olenkin sitten vain chillaillut.

Sisähommien vastapainoksi olen ulkoillut paljon koirien kanssa. Etenkin nyt, kun päivät ovat olleet kylmän tuulisia, on mukava astua metsän suojaan. Olen pitänyt vauhdin niin hiljaisena, että olen ehtinyt kuunnella tuulta, ihailla koirien kaunista käyntiä ja ihan vain pysähtyä näkemään metsän ympärilläni.

Aurinko pilkistelee kutsuvasti pilviverhon takaa. Koirat ovat sen näköisiä, että kysyvät, mennäänkö jo? Taidan vetää toppakamppeet ylleni ja lähteä niiden kanssa taas metsään.

Leppoisaa sunnuntaipäivää!