lauantai 28. helmikuuta 2015

Kun voi ihmistä nolottaa



Olin juuri tullut sovituskopista, kun kauppias ystävällisesti huomautti, että neuletakkini on nurinpäin. Heh. Käänsin neuleeni oikein päin.

Nostin jakkaralta villakangasjakkuni sillä seurauksella, että tavarat tipahtelivat taskuista puhelinta myöten lattialla. Sattuuhan sitä. Sain kun sainkin takin ylleni huitomatta hyllyiltä mitään alas ja siirryin kassalle.

Kassalla kauppias ystävällisesti tiedusteli aikomuksiani kaulassa olevan helminauhan suhteen. Voi hitto. Ei siinä mitään, olin kyllä aikeissakin ostaa helminauhan mutta jotenkin unohdin, että se oli sovittelun jälkeen jäänyt kaulaani.

Eikä tässä vielä kaikki.

Nostaessani helminauhaa kaulastani, se pärähti poikki ja tippui lattialle. Onneksi, siis onneksi helminauhan jokaisen helmen välissä oli solmu. Miettikää verkkokalvoillenne elokuvista tuttu kohtaus, jossa helminauha putoaa lattialle ja ne kaikki tuhat helmeä singahtelee ja hyppii kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Vielä sama hidastettuna. Huh, näin ei onneksi käynyt.

Voi kun voi ihmistä nolottaa. Ja juuri tämän kaiken häsäämiseni aikana liikkeeseen oli tullut muitakin asiakkaita.


Mutta kiitos kauppiaalle kahvista ja ymmärryksestä.

Nähdään taas!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti