maanantai 23. helmikuuta 2015

Ärtymyksestä itkuun


7:05 vastaani tulee suolausauto oranssit valot vilkkuen. Ajattelen hivenen ärtyneenä, miksi pitää suolata. Tiehän on täysin ajettavassa kunnossa. Suolaus vain sotkee tuulilasit ja rikkoo auton maalipinnan entä ne ympäristövaikutukset tai asfalttipinnan kuluminen. Turhaa.


7:15 näen horisontissa siniset vilkkuvalot. Valot on sen verran kaukana, etten pysty päättelemään mihin suuntaan valot liikkuu tai mikä hälytysajoneuvo se on.


7:19 ajan onnettomuuspaikan ohi. Paljon sinisiä valoja ja hälytysajoneuvoja. Auto kyljellään ojassa. Palomiehet auton ympärillä ja päällä suunnittelemassa, miten auton matkustaja/matkustajat saadaan ulos autosta. Traktori tiensivussa eturengas tyhjänä.

7:22 Autoradiossa soi ...mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa ja katson ulos elämään. Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan, en haluaisi mennä mihinkään... Minulta pääsee itku.



Joudun arvioimaan mielessäni uudelleen suolauksen tärkeyden. Pidän itseäni kohtuullisen hyvänä kuskina mutta minullekin voisi sattua jotain yllättävää liikenteessä. Äkkijarrutus, jänis, hirvi, oma tai toisen virhe. Jos suolaaminen auttaa siihen, että selviän vaaratilanteesta vahingoittumattomana niin ehkä se sittenkin on vain hyvästä.


Toivottavasti he ovat kunnossa.


6 kommenttia:

  1. Hyh, ei mikään kiva päivän aloitus :( Onneksi apu oli jo paikalla. Olisi järkyttävää tulla ensimmäisenä kolaripaikalle.

    Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi. En tiedä miten sitä edes osaisi toimia tosi paikassa ihan vaan niillä taidoilla ja tiedoilla, mitä elämä on opettanut.

      Poista
  2. Tuli sellanen asia vastaan tässä ollessani ea-kurssilla, että olin ryhmän ainut jolla oli heijastinliivi autossa!! Oma turvallisuus ennen kaikkea, koskaan ei tiedä mitä tuolla pimeällä tiellä kohtaa. Onko sulla liivi autossa?
    Tuire

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietääkseni ole mutta huomenna on. Hyvä huomio. Ei varmasti olisi pahitteeksi käydä päivittämässä mitättömiä ensiaputaitojanikin.

      Poista
  3. Hei, Löysin tänne Hopeapeilistä. Minäkin osuin alkukuusta onnettomuuspaikalle. Laitoin myös blogiini siitä otsikolla: Kaikki voi muuttua äkisti. Se pyöri mielessä sinä päivänä ja seuraavinakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit pistäytymään, toivottavasti viihdyt. Kyllä se sinisten valojen määrä vain aina vetää hiljaiseksi ja saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kävinkin lukemassa tuon sinun juttusi, asiasta tekee vielä aina rankempaa, kun joku ei selviäkään...

      Minulla on muuten kytköksiä kotiseudullesi, itsekin siellä päin pari kertaa vieraillut ja varmasti vielä tulevaisuudessakin. =)

      Poista