lauantai 28. helmikuuta 2015

Kun voi ihmistä nolottaa



Olin juuri tullut sovituskopista, kun kauppias ystävällisesti huomautti, että neuletakkini on nurinpäin. Heh. Käänsin neuleeni oikein päin.

Nostin jakkaralta villakangasjakkuni sillä seurauksella, että tavarat tipahtelivat taskuista puhelinta myöten lattialla. Sattuuhan sitä. Sain kun sainkin takin ylleni huitomatta hyllyiltä mitään alas ja siirryin kassalle.

Kassalla kauppias ystävällisesti tiedusteli aikomuksiani kaulassa olevan helminauhan suhteen. Voi hitto. Ei siinä mitään, olin kyllä aikeissakin ostaa helminauhan mutta jotenkin unohdin, että se oli sovittelun jälkeen jäänyt kaulaani.

Eikä tässä vielä kaikki.

Nostaessani helminauhaa kaulastani, se pärähti poikki ja tippui lattialle. Onneksi, siis onneksi helminauhan jokaisen helmen välissä oli solmu. Miettikää verkkokalvoillenne elokuvista tuttu kohtaus, jossa helminauha putoaa lattialle ja ne kaikki tuhat helmeä singahtelee ja hyppii kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Vielä sama hidastettuna. Huh, näin ei onneksi käynyt.

Voi kun voi ihmistä nolottaa. Ja juuri tämän kaiken häsäämiseni aikana liikkeeseen oli tullut muitakin asiakkaita.


Mutta kiitos kauppiaalle kahvista ja ymmärryksestä.

Nähdään taas!


perjantai 27. helmikuuta 2015

Kevättuuli tuivertaa tukkaa ja kuivaa asfaltin



Onko viime aikoina ollut päivää ilman hiuksia tuivertavaa tuulta. Ennen kuvien ottamista vielä suin hiukset ojennukseen. Hah, ei ollut vaivan väärti.



paita ja liivi / kirppis // farkut Kyuichi // kengät Vagabond


Hiihtolomaviikko on tarkoittanut minulle hiljaisia valtateitä ja sitä myöten leppoisia työmatkoja. Vielä kun tiet ovat nyt sulat ja kuivat, niin mikäs niitä päästellessä. Voi napsauttaa vakionopeussäätimen kahdeksaankymppiin, nostaa jalan kaasulta, vääntää volumet kaakkoon ja antaa lempimusiikin virrata tajuntaan.



torstai 26. helmikuuta 2015

Quidam by Cirque du Soleil



Sirkus on suuri rakkauteni. Pari vuotta sitten pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani ja kävin katsomassa Cirque du Soleilin Alegrian Turussa. Jotain unelmani toteutumisen suuruudesta kertoo, että kun ensimmäiset tutut sävelet alkoivat soida, nousi minulle pala kurkkuun ja mietin, kuinka onnellinen olen.

Jo silloin oli selvää, että kun sirkus seuraavan kerran vierailee Suomessa, olen minä paikalla. Liput ovatkin olleet varattuna tulevaan Quidam näytökseen jo viime syksystä, heti siitä kun ne tulivat myyntiin. Parin viikon päästä istun taas katsomossa ja olen varma, että tunteet ovat taas pinnassa onnellisuuden maksimaalisesta määrästä.

Muita sirkustaiteen fanittajia?

tiistai 24. helmikuuta 2015

Reppu - kätevä käsilaukun korvaaja





Miten se onkin, kun valo lisääntyy ja päivä pitenee niin tekisi mieli vaihtaa karvakengät ja talvipalttoot kevyempiin. Olin jo aikeissa eilen aamulla kaivaa herrainkengät esiin mutta järki onneksi voitti ja puin kiltisti talvisaappaat. Voi hyvänen aika kun olikin kylmä palatessani töistä kotiin iltapäivällä. Tuuli puhalsi suoraan luihin ja ytimiin, ei kerta kaikkiaan pystynyt heilumaan kameran kanssa ulkona kovin pitkään. Saati ottamaan lapasia käsistä tarkistaakseen kuvauksen tulosta. Pitää nyt vain muistuttaa itseään, että vaikka ilma olisi plussalla ja nurmi paikoin vihertää niin maa on kuitenkin roudassa ja huokuu kylmää vielä pitkään. Vielä pitää vähän aikaa jaksaa pitäytyä talvitamineissa.

Kun lapset oli pieniä, kädet oli aina täynnä kannettavaa: turvakaukalo, hoitokassi, käsilaukku, ostoskassit ja ehkä vielä sille kolmannelle kädelle yksi lapsi. Nyt kun lapset ovat jo isompia ja kantavat jo itsensä ja oman osansa tavaroista, huomaan silti käsieni helposti täyttyvän erilaisista kannettavista. Nyt ne on läppärilaukku, käsilaukku, kamerajalusta, eväskassi, ostoskassit ja ehkä vielä autonpenkiltä kahmaistu epämääräinen kasa hanskoja, pipo ja jotain pikkutavaraa. Tavaran määrä ei siis ole vähentynyt se on vain muuttunut. Kaivoin lapsien leikeistä reppuni toimittamaan käsilaukun virkaa. Reppu on kaltaiselleni nyssyköiden ja pussukoiden kantajalle oiva vaihtoehto, saa edes yhden käsivarren puolikkaan vapautettua.

Voisihan sen autonkin tietysti tyhjätä viemällä tavaraa vähän kerralla sisään mutta minun luonnolleni se ei käy. Kaikki pitää saada kerralla ja taiteilla se kaikki tavaramäärä käsissä vielä jostain autonavain ja napsauttaa ovet lukkoon. Yleensä se autonavain on jo mennyt hukkaan tässä vaiheessa ja mietit vieläkö sille 15 kiloa kantavalle kädelle voisi laittaa viisi litraa maitoa, että saat toisen käden vapaaksi, että voit kaivaa jostain se hukkuneen avaimen.


---------------------------
takki / Sisters Point / kirppis
pipo ja sortsit / Holmström Second Hand
saappaat / Caprice
reppu / R-collection / kirppis

maanantai 23. helmikuuta 2015

Ärtymyksestä itkuun


7:05 vastaani tulee suolausauto oranssit valot vilkkuen. Ajattelen hivenen ärtyneenä, miksi pitää suolata. Tiehän on täysin ajettavassa kunnossa. Suolaus vain sotkee tuulilasit ja rikkoo auton maalipinnan entä ne ympäristövaikutukset tai asfalttipinnan kuluminen. Turhaa.


7:15 näen horisontissa siniset vilkkuvalot. Valot on sen verran kaukana, etten pysty päättelemään mihin suuntaan valot liikkuu tai mikä hälytysajoneuvo se on.


7:19 ajan onnettomuuspaikan ohi. Paljon sinisiä valoja ja hälytysajoneuvoja. Auto kyljellään ojassa. Palomiehet auton ympärillä ja päällä suunnittelemassa, miten auton matkustaja/matkustajat saadaan ulos autosta. Traktori tiensivussa eturengas tyhjänä.

7:22 Autoradiossa soi ...mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa ja katson ulos elämään. Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan, en haluaisi mennä mihinkään... Minulta pääsee itku.



Joudun arvioimaan mielessäni uudelleen suolauksen tärkeyden. Pidän itseäni kohtuullisen hyvänä kuskina mutta minullekin voisi sattua jotain yllättävää liikenteessä. Äkkijarrutus, jänis, hirvi, oma tai toisen virhe. Jos suolaaminen auttaa siihen, että selviän vaaratilanteesta vahingoittumattomana niin ehkä se sittenkin on vain hyvästä.


Toivottavasti he ovat kunnossa.


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Paita joka tuo kevään






Useasti kuulee puhuttavan luottovaatteesta. Sellaisesta jonka vetää ylleen, kun mikään muu ei tunnu hyvältä mutta jotain siistiä on kuitenkin puettava. Sellaisesta joka saa olon tuntumaan turvalliselta. Sellaisesta joka luo itsevarmuutta. Minun luottovaatteeni on tämä Holly&Whiten paita. Pehmeää puuvillaa, raikkaita raitoja ja herkkää pitsiä. Tämä vaate uinuu kaapin perällä pimeimmän talviajan ja silmä osuu siihen taas uudelleen auringon sulattaessa lumia keväällä. Tämä paita tuo kevään.



-------------------------------------------
villatakki / äidin kutoma
paita / Holly&White by Lindex / kirppis
farkut / FilippaK / kirppis
kengät / Vagabond

perjantai 20. helmikuuta 2015

Varoitus hankalista kuvausolosuhteista


Keksin aamulla oivan asukuvauspaikan. Kamera kiinni jalustaan ja ulos. Huh, ei tuntunutkaan yhtäkkiä enää niin hyvältä idealta. Mielessä vilahti kauhukuva, entä jos nyt kaadun. Eikä tietenkään mielessä ollut, että saatan satuttaa itseäni vaan mitä jos hajotan kameran. Hieman joutui luistella, kun kävin tarkastamassa, minkälaisia otoksia oli tullut. Hyvin meni, sekä minä että tekniikka olemme kunnossa.

Tekniikasta tuli mieleen. Kun vasta suunnittelin blogin perustamista, tuntui että on mahdotonta aloittaa hommaa, jos ei ole kunnon varusteita: kameraa ja jalustaa. Keskustelupalstoilta kun etsin tietoa jalustoista, annettiin siellä ymmärtää ettei parin kympin jalustalla tee mitään, että parasta on kun sijoittaa heti muutamia satoja euroja. Pah, minä sanon. Hyvin olen pärjännyt tällä, jonka sain lainaan. Kuulemma Halpa-Hallista ostettu eikä maksanut montaa kymppiä. Tämä kantaa aivan loistavasti Olympukseni. Toki painavampaa kameraa tämän nokkaan en uskaltaisi laittaa. Pointtina muille blogin perustamista suunnitteleville, että vähemmälläkin tämä harrastus onnistuu, ei tarvitse sijoittaa satoja tai tuhansia euroja.

Keväistä viikonloppua!

torstai 19. helmikuuta 2015

Tennarihaaveilua vs. jalkakompleksi

Kyllähän se kevät mieltä jo kutkuttaapi. Kuivuvat kadut saavat minut tänäkin keväänä haaveilemaan tennareista. Olen tainnut aloittaa haaveilun jo 2000-luvun alussa mutta en ole vielä saanut paria hankituksi. Mikä ihmeessä niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin tennareiden hankkiminen voi olla niin hankalaa?

Nike Air Max Thea

Silloin kymmenen vuotta sitten ongelmaksi muodostui tennareiden koot. Jalkani on kokoa 41 ja urheilukengissä kokoa suurempi. Tennareiden koko 41 oli tuolloin järjestäin jokaisella merkillä minulle pieni. Eikä kokoa suurempaa enää ollut saatavilla. Kynnys taas siirtyä miesten osastolle oli liian suuri.

Vagabond Kasai

Nimenomaan se koko. Olen aina ollut tietoinen jalkani koosta, eikä se ole ollut mitään mieluisaa tietoisuutta. Voitte kuvitella miltä näyttää ballerinat kokoa 42, hirveä kanootti. Oikeastihan ongelma on vain päässäni. Tuskin kukaan kadulla vastaan tuleva panee merkille, että onpa tuolla tytöllä isot jalat, saati että asia vaivaisi tätä vierasta jalankulkijaa vielä nukkumaan mennessä. Mutta minua se aina tietyn paikan tullen vaivaa. Aikuinen ihminen ja mieltä vaivaa näin typerä asia. Kompleksinsa kullakin.

Nike x Liberty

Viime vuosina olen iloinnut lenkkitossujen saapumisesta katukuvaan ja arkipukeutumiseen. Koska lenkkareissa on myös isompia kokoja, uskon että nyt minunkin jalkaani löytyisi sopiva pari. Lisäksi lenkkarimallisen tennarin muotoilu on sellainen, että se on armeliaampi ulkonäöllisesti pitkälle jalkapöydälle.

Karhu

Malleja on nyt saatavilla ihan mielettömät määrät, koska tennarijalkineen voi valita sekä juoksu- että vapaa-ajan malleista. Enää minun tarvitsee päästä eroon jalkakompleksistani ja kävellä urheiluliikkeeseen sovittamaan.

Yllä muutamia minua kiinnostavia malleja. Etenkin nuo Niken liberty-kuosiset kiinnostaisivat mutta en tiedä saako niitä muuten kuin tilaamalla ulkomaisesta nettikaupasta.



*********************************

Meinaa mennä termit lenkkarit ja tennarit sekaisin. Edellä esittelemäni mallithan ovat enemmän lenkkareita kuin tennareita. Lenkkarit kuvaavat mielestäni urheilukenkää ja tennarit taas niitä pyöreäkärkisiä jalkineita, joita käytettiin viime vuosikymmenellä. Mikä on oikea kutsumanimi näiden kahden välimuodolle? Onko se sniikkeerssit?


tiistai 17. helmikuuta 2015

Somat sortsit

Näin ensin mustat napit, jotka pilkottivat vaaterekin vaatteiden seasta. Mikä on tuo vaate, jossa on noin hauskat napit?


Lähempi tarkastelu osoitti vaatteen olevan villakankaiset sortsit ja vielä korkealla vyötäröllä. Mikä koko, mikä koko?


Kyllä, kokomerkintäkin näyttäisi olevan minulle sopiva. Kuitenkin mieleni valtasi epäily, sortsien vyötärö näytti niin kapealta. Ei nämä taida olla minulle.


Hetken mietittyäni ja kauppiaan suostuttelun ansiosta, kannoin sortsit sovituskoppiin. Jee, nappi meni kiinni, kiitos tarpeeksi korkean vyötärön.


Vuosien etsintä on päättynyt, olen vihdoin löytänyt villakangassortsit, jotka istuu ja joissa on tarpeeksi korkea vyötärö. Ekstraplussana somat yksityiskohdat. Näille povaan pitkää käyttöikää.


Rrrrrakastan noita nappeja!



-------------------------------------

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

DIY-tyynyliina isompaan tyynyyn





Aamulla tuli tarve tehdä jotain käsillä, ommella. Minulla ei ole suuria kangasvarastoja tai oikeastaan ei minkäänlaisia varastoja, joten tarvittiin kekseliäisyyttä. Olen pitkään suunnitellut vähän suurempaan lattiatyynyyn uutta tyynynpäällistä ja tänään keksin helpon tavan toteuttaa sen.

Tarvikkeet:
-tyynyliina
-pala kangasta
-sakset
-nuppineuloja
-ompelukone

Leikkasin ensin kukkatyynyliinasta sen suuaukkoa vastaisen sivun saksilla auki. Sitten leikkasin keltaisesta kankaasta sopivan mittaisen palan, jonka ompelin pussiksi. Lopuksi näiden kahden kappaleen yhdistäminen.

Tuli aika kiva.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Valkosipulia, mustikkaa ja Gefilus-mehua

Kolmen viikon sairasteluputki takana. Vedettiin koko perheen voimalla ensin flunssa/influenssa ja siihen päälle vatsatauti. En tajunnut, ennenkuin katsoin tänä aamuna ottamani asukuvat läpi, kuinka kalpealta näytän. No ei ihme, peruskunto meni todella heikoksi eikä ruoka viime viikkoina ole paljon maistunut. Mutta kyllä tämä tästä. Nyt on koko ajan nälkä ja jaksaa taas kävelläkin kunnon lenkkejä (keskiviikkona oli vielä 300 metriäkin liikaa).




Vaan eipä ole tullut viime viikkoina paljon pukeuduttuakaan. Se vähän mitä olen käynyt töissä, olen pukeutunut samoihin farkkuihin ja flanellipaitaan. Kotona olen luuhannut milloin missäkin verkkareissa. Viime sunnuntaina valmiiksi katsomani asukokonaisuus riippui tuossa kaapin ovessa koko viikon. Tänään nostin sen viimein kaappiin, ehkä ensi viikolla.


Vaikka kasvot ovat kalpeat ja voimat vielä hakusessa niin tänään jaksoin pitkästä aikaa pukeutua kunnolla ja sukia hiuksiakin vähän ojennukseen. Kyllä se vaan piristää, kun on vaatteet ojennuksessa, ainakin minua. Täytyy myöntää, että viime viikot on tuntunut sekä pukeutumisharrastukseni että blogin kirjoittaminen täysin turhalta mutta tervehdyttyäni on kaikki se turhuuden tunne hävinnyt ja mielenkiintoa riittää taas molempiin entisen lailla.

Valkosipulia, mustikkaa ja Gefilus-mehua teille, jotka ette vielä ole sairastuneet ja pikaista paranemista tuota alussa mainitsemaani settiä vetäville!


-----------------------------------------
hame, neuletakki ja pitsitoppi / kirppis
saappaat / Caprice
riipus / isän käsialaa

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Miten saat nopeiten palautettua oman luonnollisen hiusvärisi?

No tietenkin napsaisemalla vanhat värjätyt osat reilusti pois. Kyllähän se kampaaja varmisteli, että oletko nyt ihan varma. Oikeastaan olin ajatellu vielä lyhempää sellaista krista-kosos-tukkaa mutta kampaaja ehdotti, että lyhennetään pikkuhiljaa niin saan iloita eri tyyleistä mitä välivaiheissa syntyy. Eikä tämä lyhyt tyyli ole minulle mitenkään uusi, yhtä lyhyet ja lyhemmätkin hiukset minulla oli seitsemisen vuotta sitten. Silloin viimeksi, kun leikkasin lyhyeksi, minulla taisi olla myös vihreä raita etuhiuksissa ja välillä se raita oli punainen. Kuinka jaksoinkin pitää yllä silloin tehostevärejä.






Viikonloppu meni. Mä mihinkään hiihtämään päässy tänä viikonloppuna. Mutta laskiaispullia leivoimme lasten kanssa. Blogilla on selvästi minuun ja tekemisiini kannustava vaikutus. Kun kirjoitan blogiini aikovani jotain, sen usein toteutan. Tekeminen ei silti tunnu pakolta, enkä yleensä tee tekemisistäni tänne mitään raporttia. Mutta tuleepa tehtyä. Tunnistaako joku kanssabloggaaja itsestään saman?

Tänään olen taas raivannut ja siivonnut sisätiloissa. Kevätaurinko on ihanaa mutta voi vitsi, kun se tuo kaiken pölyn ja koirankuolat esiin seinissä ja eteisen peilikaapissa. No seinien pesun jätin vielä odottamaan mutta turhaa ja rikkinäistä roinaa olen kantanut roskikseen. Keittiön kaapista siivosin isolla kädellä kierrätykseen lasipurkkeja. Miten ne kaikki lasipurkit pitääkin säästää vaikka ei sitä säilömistä nyt ihan mahdottomia syksyllä tee. Kierrätykseen lähti myös iso pino muoti- ja sisustuslehtiä. Siinä kans toinen asia, miksi säästän vaikka todella, todella harvoin vanhoihin lehtiin palaan.

Tulevasta viikosta tulee kiireinen mutta sen jaksaa, kun vatsa on täynnä pullaa.

Hyvää alkavaa viikkoa!


perjantai 6. helmikuuta 2015

Neule minun mieleeni



Tämä neulepaita taitaa olla ainoa vaate kaapissani, joka on väriltään pinkkinen tai persikkainen. Siinä kaksi väriä, joita välttelen kuin ruttoa. Olen ollut sitä mieltä, ettei nämä kaksi väriä ja niiden ajatusmaailma nyt vaan sovi itselleni. Sitten vastaan tuli tämä neule ja kun olin nähnyt sen hauskan leikkauksen selkäpuolella, ei värillä yhtäkkiä ollut enää mitään väliä. Mielessäni vain vilisti ne kaikki vaihtoehdot, kuinka voin neuletta käyttää. Ja kyllähän tuo persikkainen värikin näyttää ihan hyvin minulle käyvän.



Tips, tips tips, auringonpaisteessa sulava lumi tiputtaa pisaroita ikkunapellille. Ihan selvä kevät. Haaveilen kermavaahdolla ja vadelmahillolla täytetyistä laskiaispullista ja vadelmanpunaisista tulppaaneista. Ihastelen kuin varkain lisääntynyttä päivän pituutta.

Viikonloppuna aion vetää ensi kertaa tänä talvena jalkaani hiihtomonot ja lähteä sivakoimaan pitkin peltoja ihan siitä ikkunamme alta lähtevältä ladulta. Tykkään hiihtää ihan yksiksein perinteistä murtsikkaa ja ehdottomasti siinä kotoisilla pelloilla, välillä pysähdellen maisemia ja lintuja katsellen. Mitä kauniimpi talvisää, sen mukavampaa. Pururadoista en piittaa, siellä hiihdetään liian lujaa, jään vain jalkoihin kun ne vanhimmatkin hiihtäjämummat ja -paapat viilettävät ohitseni.

Kävin muuten kampaajalla, nyt todellakin on uutta hiuksissa. Siitä lisää ensi kerralla ellei sitten sitä ennen pilkahdus instagramissa.


--------------------------------------
neule / Sand / kirppis
paita / Vero Moda / kirppis
farkut / Kuyichi / Seele
kengät / Emma
 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Flunssasta toipumista




Blogi on viettänyt vähän hiljaisempaa eloa vielä toisenkin viikon. Olen ollut flunssassa eikä ole jaksanut oikein mitään. Pukeutuminen on ollut päivästä toiseen jotain pyjaman ja lököhousujen väliltä. Mutta sentäs jotain uuttakin. Halpa Hallissa on kaikki jo alennetut tuotteet puoleen hintaan. Nappasin sieltä eilen tämän flanellipaidan, hintaa jäi enää 3,50€. Ihan hyvin.

Sain tänään valmiiksi joskus syyskaudella aloittamani palapelin. Palapelin tekeminenhän on vain kivaa mutta rupeaa senkin hidas valmistuminen jossain vaiheessa ärsyttämään ja muuttuu tekemättömäksi työksi. No nyt se on valmis ja keräsin palapelin laatikkoon. Käänsin pöydän 90 astetta ja asettelin sille kannettavani ja voila, pöydästä tuli bloggauspöytä. Näin minä tyynnytän pahimpia sisustusvimmojani, käännän pöydän. Tulee halvaksi.

Paitsi, että nyt tekisi mieli hankkia mintunvihreä string-hylly tuohon pöydän päätyyn seinälle.

Palaillaan!