torstai 8. tammikuuta 2015

Kun voi vain olla

Aloitan silloin tällöin työpäiväni keittämällä ison kupin Princess-teetä, ihan vaan siksi että siihen teelaatuun kuuluu jokaiseen pussiinsa oma mietelause. Kerran mietelauseeni kuului: "Olo on ihan hyvä kun voi vain olla." Jäin pohtimaan ajatusta. Mistä, miten ja milloin tuollainen "voi vain olla"- olotila syntyy?

 


"Olo on ihan hyvä kun voi vain olla"

Eikö se ole yleensä sen jälkeen, kun on tehnyt ajanjakson kaikkea kiireistä. Tai kun arjessa ja töissä on ollut niin paljon tehtäviä, ettei päivän aikana ole ehtinyt istahtamaan hetkeksikään alas. Tai jos elämässä on sattunut jotain ikävää ja kun siitä alkaa selviämään. Tai se kymmenen minuuttia sen kaiken kiireen keskellä.




Eli ajatus vaatii taakseen kiirettä ja toimintaa ja ehkä vähän negatiivisia ajatuksiakin.

"Olo on ihan hyvä kun voi vain olla"-  on huokaisu, kun uupuneena lysähtää sohvalle ja elämä on juuri sen hetken hyvin.


------------------------------------------------

Ajatelkaa, että on oikeasti olemassa joku joka työkseen etsii mietelauseita ja päättää mitkä niistä painetaan teepusseihin. Kuinkahan syvällisesti tämä joku työtään tekee. Toivookohan hän, että teenjuojat saavat näistä mietelauseista jotain elämäänsä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti