keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Ensivaikutelma

Usein puheessa tulee vastaan, miten tärkeä on ensivaikutelma ihmisestä. Minkälaisen ensivaikutelman antaa vaikka työhaastattelussa tai kun tapaa jonkun ensimmäistä kertaa. 



Minulle sattui todella erikoinen tapahtuma pari viikkoa sitten. Astuin ovesta sisään kultasepänliikkeeseen. Myyjä oli heti ovella vastassa. Kerroin hänelle, että etsin työkaverilleni 10 vuotisvuosilahjaa. Miten myyjä reagoi tähän.

-Niin tarvitset harjoittelupaikan ja sinulla on kymmenen vuoden kokemus?

Siis mitä?


-Ei, ei kun etsin kolleegalleni 10 vuotislahjaa.
-Ai jaa, luulin että tarvitset harjoittelupaikkaa.

Tämä myyjä-rouva olisi palkannut minut samantien liikkeeseen töihin ja ihan sillä perusteella, että minusta sai hyvän ensivaikutelman ja tunteen. Hän kertoi, että saa aina ihmisestä ensitapaamisella vahvan tunteen suuntaan tai toiseen. Nauroimme yhdessä kohtaamiselle ja pahoittelin, että en juuri nyt tarvitse uutta työpaikkaa mutta pidän asian mielessä.


Kultasepänliikkeen rouva oli siis tehnyt minusta päätelmän siinä samassa, kun astuin liikkeeseen sisään ilman, että olin vielä ehtinyt edes tervehtimään.

Mietin vain, että kuinka paljon voimme loppujen lopuksi vaikuttaa siihen, mitä meistä ajatellaan. Jos antaa huonon ensivaikutelman, voiko sitä tiukassa paikassa esimerkiksi työhaastattelun edetessä enää käytöksellään muuttaa. Vai onko peli menetetty samantien.

Annammeko aina saman ensivaikutelman vai vaihteleeko se katsojasta riippuen?


perjantai 23. tammikuuta 2015

Telemark-fiiliksiä

Kävelin Indiskan sovituskoppiin kädessäni kaksi neuletakki, sininen ja harmaasävyinen. Olisi ollut niin helppo valita se turvallinen harmaa. Onneksi olin rohkealla tuulella ja nappasin mukaani tämän sinisen. Sininen on minun lempiväri, on aina ollut. Asusta tulee jostain syystä mieleen perinteiset norjalaiset telemark-laskijat. Muistelisin joskus olleen aika pop pukeutua laskettelurinteeseen norjalaiseen villaneuleeseen ja pitkään kirjailtuun hameeseen. Eikös lajin nimi ollut telemark? Valaiskaa jos muistatte paremmin.








Huh, mikä viikko takana. Tämä perjantai on niin odotettu. Nyt tarvitaan vain nollausta ja kaikkea kivaa tekemistä viikonlopuksi. Aloitin viikonlopun vieton ottamalla asukuvat. Kamera ja jalusta ovat kulkeneet mukanani koko viikon mutta en ole saanut otettua yksiäkään kuvia. Ulkona on vain yksinkertaisesti ollut liian kylmä ja kotiin päästyä sitä on vain halunnut heti vaihtaa kotoisat collarihousut ja hellivän, lämpimän ja pehmeän villapaidan. Tänään tuli vihdoin muutos siihen asiaan ja napsin pari kuvaa heti kotiin tultuani. Samalla tuntui, että asukuvaus toimii minulla hyvin tuohon pään nollaukseen.

Aion vielä tänä iltana käydä ottamassa hien pintaan ja mennä pelaamaan lentistä. Ei kyllä oikeastaan yhtään huvittaisi mutta olen tehnyt itseni kanssa päätöksen, että lentiksestä ei enää luisteta. Tekisi mieli vedota siihen, että on ollut pitkä viikko tai että treeniaika on niin myöhään mutta kun muistaa hierojan sanat hartiajumeistani, niin kummasti taas huvittaa vetää pelikengät jalkaan.

Huomatkaa olen lakannut kynnet. Se on harvinaista se. Lakkaan sormieni kynnet ehkä viisi kertaa vuodessa. Tässä se ensimmäinen kerta. Olen tykästynyt Lumenen Gel Effect-lakkoihin. Sopivat hyvin minunlaiselleni vähemmänkin harjoittuneelle, koska levittyvät kauniiisti ja yksikin kerros riittää.

Rentouttavaa viikonloppua! Ladataan akkuja!


-----------------------------------------
hame / Marks&Spencer
toppi / Holmström Second Hand
neuletakki / Indiska
saappaat / Caprice
kynsilakka / Lumene Gel Effect / sävy Hedelmätarha


maanantai 19. tammikuuta 2015

Wannabe luontokuvaaja



 
 
Ihailen blogeissa tunnelmallisia luontokuvia. Niissä ei edes tarvitse tapahtua mitään, kunhan on kuvattu puita, kiviä, vettä ja taivasta. Itse olen tavattoman laiska kuljettamaan kameraa mukanani kävelyretkillä, en oikein keksi mitä kuvaisin.
 
Lähtiessäni koirien kanssa metsälenkille sunnuntai-iltapäivällä, heitin kameran kaulaani ja päätin yrittää kuvata luontoa. Kävelin ja kävelin ja kävelin, välillä pysähdyin oikein tosissani katsomaan ympärilleni ja mietin mitä kuvaisin. Pah, ei mitään kuvattavaa. Nämä vuosikymmeniä vanhat kuuset, lumiset pellot ja tämä mutkainen metsätie on niin nähty. Liian tuttua kuvattavaksi? Ei paistanut aurinko luoden varjoja, ei tuuli heiluttanut puiden oksia, ei edes satanut mitään.
 
Otin tunnin lenkillä ehkä kahdeksan kuvaa, joista seitsemän valotus oli epäonnistunut. Yksi, se onnistunut on tuossa yllä. Siitä oikeastaan pidän ihan oikeastikin. Luulenpa, että seuraavan kerran otan kameran mukaan lenkille silloin, kun on päällä joku luonnonilmiö tai silloin kun lenkkeilen jossain muualla kuin kotinurkilla. 
 

 

 
Toisin kun luontokuviin, asukuviin minulla kyllä riittää innostusta ja paloa. Usein en meinaa malttaa lopettaa, kun aloitan. Aina välillä minulla on idea, mitä lähden toteuttamaan mutta aika usein menen fiiliksen mukaan, kuten näidenkin kuvien kanssa.
 
Tykkään niin tuosta liivin poltetusta oranssista yhdistettynä siniseen denimiin.
 
 
 
--------------------------------------------

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Sairaslomalla olemisen vaikeus

Aloitin tuossa ennen joulua potemaan ihan käsittämättömän sitkeää flunssaa ja se kestikin ihan näihin päiviin asti. Flunssa oli kohdallani siitä hankala, että se ei lyönyt kunnolla päälle mutta ei sitten millään meinannut antaa periksikään. Tuli kärsittyä koko oireiden kirjo- päänsärky, kurkkukipu, yskä, silmätulehdus.


Koska en "ihan oikeasti" ollut kipeä vaan oireilin vain, niin enpä tietysti osannut kunnolla levätäkään. On helpompaa sairastaa, kun on kunnon oireet- kuumetta tai särkyjä. Tällä lailla lievin oirein, pystyy arkea suorittamaan lähes tavalliseen tapaan eikä lepohetkiä osaa järjestääkään. Minun flunssani on aina ollut tällainen, nuhaa ilman kuumetta, sairas mutta ei sänkypotilaskaan. Iän karttuessa tuntuu, ettei nuha mene entiseen tapaan parissa päivässä ohi, vaan saan ryystää ja köhiä viikkotolokulla.

Mieleeni juolahti hullu ajatus, olisiko syytä himmata, heittäytyä viltteihin ja kokeilla täydellistä pysähtymistä. Olla poissa töistä. Sairastaa.


Tuossa viikolla kärsittyäni pari iltaa sietämättömästä kurkkukivusta, päätin että nyt ollaan saikulla ja oikeesti. Satuin olemaan yksin kotona aamupäivän. Kiikutin kännykkäni käteni ulottumattomiin, etten pääse lukemaan työmeilejä. Keräsin sohvalle kasan peittoja. Kaivoin tv-tallenteista dokumentit Diana Vreeland, muotimaailman legenda sekä Vogue- muotitoimittajien mahti. Tälläsin itseni sohvalle ja oikein todella päätin, että tässä pysyn enkä hievahdakaan ellei ole pakko.



Suoritin saikku-aamupäivääni oikein mallikaasti. Minulle jopa tuotiin isän keittiöstä takeaway-ateria salaatteineen ja lisukkeineen lämpimänä rasiassa. Sitten alkoi virrata porukkaa kotiin ja sain unohtaa lepäilyt siltä erää. Tuo parituntinenkin kuitenkin teki oikein hyvää, tunsin oloni paljon energisemmäksi ja jaksoin uusin voimin lähteä arjen pyörteisiin. Kurkkukipukin tuntui helpottavan lepäillessä.

Yleisesti ottaen arjen suorittamista pitäisi useammankin kerran paeta muotidokumentteihin ja lämpimiin viltteihin. Normiarjessa se vain on kohdallani melko mahdotonta, koska minua tarvitaan.


****************************************

Idean tämän postauksen mustavalkoiseen värimaailmaan poimin Curious Nooran Ajankuluksi-postauksesta. Postaus pohtii somen vaikutusta arkeemme. Sitä kuinka asioita jää tekemättä, kun käsi hakeutuu puhelimelle ja sitä kuinka some vaikuttaa keskittymiskykyymme. Kannattaa lukea myös kommentit.

torstai 15. tammikuuta 2015

Käykö pukeutumistuotteiden kauppa huutonetissä?

Olin joskus muinoin innokaskin huutonetin käyttäjä pukeutumisjuttujen osalta. Palvelun käyttö on vähentynyt vuosien mittaan samaa tahtia hintojen noustessa. Tuntuu, ettei oikein mitään saa enää ostettua alle 20 euron ja yleensä siihen päälle pitää vielä lisätä postikulut. Ymmärrän korkeammat hinnat lähes käyttämättömien merkkituotteiden kohdalla mutta jos ketjuliikkeistä ostettujen käytettyjen vaatteiden ja kenkien lähtöhinta on puoletkin arvioidusta ovh:sta niin mielestäni kallista on.

 






Kiinnostavaa olisi tietää, miten ihmisillä kauppa oikeasti käy. Montako palveluun ladattua tuotetta saadaan myytyä kokonaismäärästä? Se ei vielä mielestäni kerro mitään, paljonko palvelulla on päivittäin käyttäjiä tai yhteensä rekisteröityjä käyttäjiä tai paljonko tuotteita on juuri nyt kaupattavana. Olenhan minäkin palveluun rekisteröitynyt käyttäjä, käyn aika useinkin tutkimassa löytyisikö mitään mielenkiintoista ja silloin tällöin löytyykin. Viimeisin ostokseni taitaa kuitenkin olla parin vuoden takaa.

Oi niitä aikoja, kun tämä asun Pomarin saappaat, edellisen omistajan kerran käyttämät, sai postikuluineen kahteen kymppiin ja yhtä vähän käytetyn Vintage Stories mekon alle sen hinnan.

 
Onko muilla ajatuksia aiheesta? Oletteko tehneet viime aikoina huikeita löytöjä? Mitä mieltä hinnoittelusta? Käykö kauppa?
 


--------------------------------------------
mekko / KappAhl Vintage Stories / huutonet
sukkikset / H&M / secondhändiä kälyltä
neule / Seppälä / sama kuin edellä 
laukku / kirppis
hattu / Fredrikson / Holmström Second Hand
saappaat / Pomar / huutonet

maanantai 12. tammikuuta 2015

Tyvikohotusta kuivashampoolla



Ostin viime viikolla ensimmäisen kuivashampooni, Herbinan tuuheuttavan kuivashampoon. Tuotteen valinnassa käytin niinkin radikaaleja valintaperustetta kuin että mitä päivittäisruokakaupassani nyt vain on tarjolla. Ja olihan siellä kahta erilaista. Valitsin Herbinan, koska toisen merkin tuotepakkaus oli matkakokoa. Herbinan pakkaus oli myös visuaalisesti kauniimpi. Perusteita siis kerrakseen.

Hiukseni eivät rasvoitu kovin helposti ja pesuväli hiuksillani on kolmisen päivää. Hiukseni ovat myös kuohkeat ja pörröiset. Niin siis miksi edes tarvitsen kuivashampoota?

No siksi, koska hiusta on niin paljon ja sen kuivaminen kestää ja kestää ja kestää. En ole tottunut käyttämään fööniä vaan annan hiusten kuivaa ajan kanssa. Syystä että hiusten kuivaminen kestää niin pitkään, joudun suunnittelemaan aikatauluihini ja talvipakkasolosuhteisiin sopivan pesuajan. Jos pesen hiukset illalla, täytyy se tapahtua tarpeeksi ajoissa alkuillasta, koska märät hiukset + luonnontaipuisa ja itsepäinen hiuslaatu + tyyny = katastrofaalinen peikkotukka aamulla. Aamuisin taas pitää tutkia, miltä pakkaslukemat näyttää ja onko kalenterissa jotain työjuttuja sovittuna aamuksi.

Kolme päivää vanha tukka, vielä mahdollista selvitä neljäs. Sitten testaamaan. Ravista purkkia, suihkuta 20 cm etäisyydeltä, anna vaikuttaa hetken. Tuotteen tuoksu oli kohtuullisen voimakkaan kemikaalimaisen omenainen ja minä jossain määrin tuoksuille herkkä. Pitämällä kylppärin oven auki ja tuuletuksen kunnossa, selvisin suihkuttelusta suurempia aivastelematta. Hiusten harjaus ja kyllä, aine toimii. Hiusten tyvi kohosi ja pystyin helposti lähtemään töihin vanhalla tukalla.

En povaa tuotteelle mitään suurta kulutusta mutta on kätevää, että kuivashampoo löytyy hätävarana kylppärin kaapista. Ja vaikka ainetta ei käyttäisi itse sille suunnattuun "pesu"tarkoitukseen, sitä voi käyttää lettien ja nutturoiden tukiaineena.


lauantai 10. tammikuuta 2015

Kirppishaukat






Käväisimme kälyni Tuiren kanssa loppiaisena Vaasassa Adam&Eva-kirpparilla. On kuulkaa tavattoman kätevää käydä kirpparilla toisen kirppishaukan kanssa. Kun me kierrämme hyllyjä ja rekkejä yhdessä, ei taatusti yksikään vaate, purkki tai hassu sisustusesine jää kääntämättä. Lisäksi meillä on tapana tehdä myös löytöjä toisillemme. "Olisko tää sulle?", kuuluu usein.

Tuire bongasi minulle tällä reissulla kaksi käsinkudottua villatakkia. Tämä pantterikuosinen oli toinen niistä. Meinasin aluksi jättää takin kirpparille vedoten korkeaan 25€ hintaan, onneksi Tuire vakuutti minut ottamaan takin. Perusteena hän käytti: "Kutoisitko itse villatakin 25 eurolla?". Niinpä. Hyvässä kirpparikaverissa on siis myös se hyvä puoli, että saa varmistuksen suuntaan tai toiseen, jos itse epäröi. Paitsi, että meidän kesken taitaa olla useammin kuultua, "Ota ota, kadut jälkeen päin jos et ota!".

Tykkäätkö sinä kiertää kirppareita ennemmin yksin vai yhdessä?


torstai 8. tammikuuta 2015

Kun voi vain olla

Aloitan silloin tällöin työpäiväni keittämällä ison kupin Princess-teetä, ihan vaan siksi että siihen teelaatuun kuuluu jokaiseen pussiinsa oma mietelause. Kerran mietelauseeni kuului: "Olo on ihan hyvä kun voi vain olla." Jäin pohtimaan ajatusta. Mistä, miten ja milloin tuollainen "voi vain olla"- olotila syntyy?

 


"Olo on ihan hyvä kun voi vain olla"

Eikö se ole yleensä sen jälkeen, kun on tehnyt ajanjakson kaikkea kiireistä. Tai kun arjessa ja töissä on ollut niin paljon tehtäviä, ettei päivän aikana ole ehtinyt istahtamaan hetkeksikään alas. Tai jos elämässä on sattunut jotain ikävää ja kun siitä alkaa selviämään. Tai se kymmenen minuuttia sen kaiken kiireen keskellä.




Eli ajatus vaatii taakseen kiirettä ja toimintaa ja ehkä vähän negatiivisia ajatuksiakin.

"Olo on ihan hyvä kun voi vain olla"-  on huokaisu, kun uupuneena lysähtää sohvalle ja elämä on juuri sen hetken hyvin.


------------------------------------------------

Ajatelkaa, että on oikeasti olemassa joku joka työkseen etsii mietelauseita ja päättää mitkä niistä painetaan teepusseihin. Kuinkahan syvällisesti tämä joku työtään tekee. Toivookohan hän, että teenjuojat saavat näistä mietelauseista jotain elämäänsä.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Siivouspäivä





Sarjassa H&M-neuleita ajalta kuokka ja kirves. Siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa, kun ostin tämän neuleen Kouvolasta kirpputorilta, joka sijaitsi Cumuluksen kellarissa. Joku -mies? Kärrymies? kirpparin nimi muistaakseni oli, siinä rautatieaseman nurkilla. Onkohan vielä olemassa? Neuleessa on puolet mohairia ja puolet akryyliä. Neule on pysynyt valtavan hyvänä kaikki nämä vuodet, olen tosin sitä säästeliäästi käyttänytkin mutta silti. Väri on täydellisen vaaleansininen ja malli ajaton. Tällaiset vaatteet, jotka kestävät aikaa, käyttöä ja huoltoa sekä ovat usein second handia, kuvastavat ehkä parhaiten pukeutumisen ideologiaani.



Joulukuusi on kannettu ulos, koristeet kerätty laatikoihin ja piparitalo sekä joulusuklaat syöty. Matot on hakattu hankeen ja lattiat luututtu. Aurinko paistaa puhtaille pinnoille. On avaraa ja valoisaa. Ollaan kevään puolella, päivä pitenee ja pahin pimeys on selätetty. Sopii minulle.

(Vaikka oli kyllä vähän tylsää kun kaapissa ei ollut enää mitään herkkuja kaffin kanssa.)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Pitsikuviosukkasillain



Vähän päivässä, paljon viikossa- kampanjani alkaa toden totta tuottaa hedelmää. Sain lomien aikana valmiiksi viime keväänä aloittamani villasukat. Tadaa, tämmöiset tuli. Nämä sukat olivat ensimmäiset, jotka tein oikein malliin mukaan ja ensimmäiset pitsikuvioiseni. Nyt uskallan aloittaa jotain vaativampaakin pitsikuvioita, koska näiden kutominen sujui niin mukavasti ilman että olisi kauheasti tarvinnut purkaa. 




Sitä voisi ajatella, että kun on paljon pyhiä, olisi aikaa päivittää blogia ja ottaa asukuvia ulkona. Ei siinä, aikaa on kyllä ollut mutta blogistani olen pitänyt vähän lomaa. Mihin vuodenvaihteeni sitten on kulunut? En tiedä. Varmaan siihen ettei tee mitään, jos ei ole pakko ja silti illankoitteessa huomaan, etten ole istahtanut hetkeksikään koko päivänä.

Blogini aikajanalle on ilmestynyt blogihistoriani ensimmäinen vuosiluku, 2014. Tuntuu hyvältä. Huomaan, että olen onnistunut tässä blogini lyhyen historian aikana keräämään jo pienen uskollisen lukijakunnankin. Iloitsen teistä jokaisesta. Kiva kun käytte lukemassa höpinöitäni.


------------------------------------
neuletakki / Indiska / kirppis
mekko / H&M
hattu / Telle
sukat / omilta puikoilta
kengät / Ecco