maanantai 28. joulukuuta 2015

Valon ja varjon leikki






En ole vieläkään oppinut kameran käytön teknistä ammattikieltä enkä saamaan kamerastani irti läheskään kaikkea. Ehkä johtuen edellisestä tai ehkä johtuen siitä, että otan itse asukuvani, leikin enemmän sattumalla sekä luonnonvalon suunnalla ja määrällä kuin kameran asetuksilla.

Nämä kaikki kuvat on otettu samoilla kameran asetuksilla. Olen vain itse toiminut kameran sulkimena päästämällä valoa enemmän tai vähemmän kuvaan. Lisäksi kamerassani päällä oleva kasvotarkennus vaikuttaa sihen, miten kuvan valo ja tarkennus muuttuvat ollessani selin kameraan tai katsoessani pois kamerasta.

Vaikka tykkäänkin pelata sattumalla ja valolla, olisi hienoa oppia myös valokuvaamisen teknistä puolta. Tarkoituksena olisikin löytää kurssi valokuvauksen perusteisiin.


-----------------------------------
dress / Vietto
beanie / TaraKoo


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

DIY jouluneule

Keksin jo vuosi sitten idean, että tuunaisin itse jouluneuleen eli tekisin valmiiseen neuleeseen kuvan valepistoilla. Tänä jouluna sain idean alulleen ja toteutettuakin. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä paljon räiskyvämpi neule mutta kimalteet ja krumeluurit karsiutuivat työn edetessä. Lopulta jäi vain poro, jolla on iso nenä ja sydämenmuotoiset sarvet. Ja nappisilmät.





Neuleesta kehkeytyi lopulta yllättävänkin työläs projekti. Lähdin hommaan ilman mallia tai ohjetta. Punaisen neuleen löysin Fidalta. Ajattelin ensin kirjoittaa mikä meni pieleen mutta siitä tulisi niin pitkä lista, ettei sitä kukaan jaksaisi lukea. Toisaalta työtä oli niin hauska tehdä, että uskon tuunaavani lisää neuleita valepistoilla.



Edit: Oikea termi em. työtavalle taitaa olla jäljittely, valepisto on ihan itse keksimäni.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Pukeuduin päivällisille

Asukuvia reilun viikon takaa, kun olimme kummieni luona syömässä. Minulla on loppujen lopuksi aika harvoin tilaisuuksia pukeutua vähän paremmin. Oli hauska pohtia asukokonaisuus hattua ja takkia myöten. Toisaalta arkipukeutumiseni saattaa usein olla hyvinkin lähellä juhlapukeutumistani. Mikä siis erottaa minulla arjen ja juhlan? Sukkahousut. Arkena käytän paksuja sukkiksia, juhlissa ohuita. Heh.







Minun on jotenkin vaikea katsoa näitä kuvia. Se johtuu tuosta tukasta. Oma hiusvärini puskee alta ja latvoissa on rippeet viimeisimmästä värjäyksestäni loppukesältä. Ja minä siis värjäsin hiukseni tummemmaksi kuin oma värini. Hiusvärit ovat hiuksiini katalia. Niistä kuluu tumma pigmentti ja jäljelle keltaisen ruskea sävy. Ajattelin nyt kuitenkin kärsiä värin kanssa pari leikkausväliä eli pari kuukautta ja sitten hiuksissani on oma luonnollinen hiusvärini. Lyhyen hiusmallin hyviä puolia.

--------------------

Jos seuraat minua instagramissa (@raksanruusu), olet ehkä nähnyt välähdyksiä jouluneule-proggiksestani. Sain neuleen eilen valmiiksi, juuri ennen joulua. Huomenna olisi tarkoitus esitellä tuo verta, hikeä ja kyyneliä vaatinut perse-edellä-puuhun metodilla tehty kätteni jälki tänne blogin puolelle. Mutta hieno siitä tuli.



---------------------------------------------
dress, fur coat and hat / Holmström Second Hand
boots / Caprice


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulu sydämessä

Joulumieleni on ollut vähän hukassa. Olen pitänyt itseni koko joulukuun niin kiireisenä, etten ole kauheasti ehtinyt joulua laittamaan. Olemme toki lasten kanssa leiponeet pipareita ja keittiöön sain jouluverhot vaihdettua, mutta siihen se on sitten jäänyt omalta osaltani.

Hukkunut joulumieli on varmasti ikäkysymyskin. Joulu on mitä suurimmassa määrin lasten juhla. Kohti aikuisikää mennessä, joulun merkitys vähenee tai ainakin muuttuu. Töissä mietimme mikä on se ikä, kun joulu ei enää tunnu samalta kuin lapsena. Päädyimme jonnekin teini-iän kynnykselle.



Sanotaan, ettei jouluna pidä stressata. Turha siivota kaappeja, kun ei sitä joulua kukaan kuitenkaan siellä kaapissa vietä. Näin minäkin olen ajatellut tähän jouluun ja viime perjantaihin asti.

Olin perjantai-illalla ihan superväsynyt, haaveilin vain omasta sängystä ja nukkumaanmenosta. Jostain kuitenkin sain sykäyksen sekä innostuksen puuskan alkaa kuuraamaan vessaa. Vessasta siirryin pesemään keittiöön jäteastiakaapin. Järjestelin vielä keittiön tasoilta tavaraa paikoilleen. Kannoin lasten leluja heidän omiin huoneisiinsa. Kun kaikki tämä oli tehty, laitoin kynttilöitä palamaan. Kaadoin itselleni lasin viiniä ja huomasin, että tunnen jotain sydämessäni. Joulun.

Launtaina leivoin kaksi joululimppua ja tein piparitaikinan maustumaan jääkaappiin. Tänään ollaan tehty joulusiivot (tai no vielä pitäisi luututa lattiat). Meillä on olohuoneessa kuusi, joka loistaa juhlapuvussaan. Illalla leivotaan pipareita lasten kanssa. Lupasin alun vastustelustani huolimatta tehdä piparitalonkin.

En aio tänäkään jouluna viettää jouluani järjestelemissäni komeroissa. Mutta kyllä se vaan niin on, että ei se joulu taida enää tulla ihan tuosta vaan. Se tulee tekemällä. Siivoamalla, raivaamalla, koristelemalla ja leipomalla. Kaiken tietenkin kruunaa lasten ilo ja jännittynyt odotus.

Olen kysynyt tämän kysymyksen itseltäni sekä läheisiltäni ja nyt kysyn sinultakin. Onko sinulla joulu sydämessä? <3



P.S. Eiks oo söpöin essu ikinä?


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulunkeltainen myssy



Taidan olla aika monessa asiassa vastavoima tai vastarannankiiski. Kun muutama päivä sitten katselin kanssakulkijoistani muodostuvaa harmaata massaa, ajattelin että väriä, nyt täytyy lisätä väriä omaan vaatetukseeni. Helppo ja edullinen asuste, jolla saa potkua pukeutumiseen on pipo.






beanie / Holmström Second Hand // scarf / VeroModa // coat / 2nd hand from sis-in-law Karin // knit / Fida // skirt / Finnkarelia / 2nd hand // socks / H&M // shoes / 2nd hand from sis-in-law Tuire 




Olen uskollisesti kulkenut jo pitkälle viime talven ja nyt tämän koko syksyn New York Yankees -pipossani. Asioita ei pidä käyttää kyllästymiseen asti, että niistä voi iloita myöhempinäkin vuosina. Siksi lähdin Holmströmille katsastamaan, minkälainen myssytarjonta siellä olisi ja olihan siellä.

Ihastuin punaiseen, sinivalkoraidalliseen, yhteen hippihenkiseen mutta valitsin lopulta tämän pääsiäisen joulunkeltaisen myssyn.

Minulla taitaa värit mennä jotenkin sykleissä. Syksymmällä se oli vihreä, nyt katseeni on siirtynyt keltaiseen. Eikö sellaista ole kuin väriterapia. Mitähän se kertoisi minusta ja keltaisesta kaudestani.

Mikä on sinun värisi juuri nyt?


tiistai 15. joulukuuta 2015

Epäröinti ja rohkeus



Tilaan Positiivarien Ajatusten aamiaista. Joka aamu meiliini tupsahtaa uusi mietelause. Eilen se oli Tabermannia. Lause on oikeastaan minulle jo ennestään tuttu, olen sen lukenut Tabermannin runokirjasta. Mukava, että se tuli taas vastaan.



Epäröinnin kynnyksellä
kysy kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään jättää käyttämättä?

-Tommi Tabermann-


********************************************



Puolen päivän aikaan sain tekstiviestin, joka sisälsi haasteen. Oli punnittava omaa rohkeutta. Uskallanko jättää tänään rohkeutta käyttämättä? En uskalla, ajattelin.

Vastasin tekstiviestiin, joo onnistuu.


maanantai 14. joulukuuta 2015

Merkilliset kivet

Tämä on meidän retkikivi ja se löytyy ihan läheltä meidän kotia. Tässä kivellä istuskellen, olemme juoneet aika monet kuumat kaakaot ja syöneet aika monta juustovoileipää ja suklaakeksiä. Yhtälailla, kun retkiimme on kuulunut tärkeänä osana kuuma kaakao, on siihen kuulunut myös kaksi voileipiä kärkkyvää koiraa. Ihania muistoja siis. Välillä retkipäivinämme on satanut vettä, joskus lunta, toisinaan on paistanut keskipäivän aurinko. Kiveltä on näkymä peltoaukealle. Selän takana nousee loiva rinne ja kuusimetsä.




Kivi on seissyt vakaasti paikallaan jokapäiväisen koirien ulkoilutusreitimme varrella. Olen kävellyt sen ohi sen tuhannen ja toisenkin kerran. Vasta eilen huomasin, että kivihän on sydämen muotoinen. Varmaankin tuo kevyt lumiharso kiven päällä toi sen sydämellisen muodon esiin.

Kivet ovat itselleni ehkä se kaikkein rakkain ja mystisin elementti kulkiessani metsissä. Isojen lohkareiden ohi kulkiessani, tutkin aina niiden pintaa ja muotoja. Katson kivien alle ja koloihin. Mietin, että tuonkin ison kiven alla olevassa onkalossa, on joku joskus saattanut pitää sadetta. Jokaisen kiven kohdalla ajattelen, jospa itse kivestä, sen ympäriltä tai päältä löytäisin merkin elämästä, ihmisen kädenjäljen vuosikymmenten tai vuosisatojen takaa.


perjantai 11. joulukuuta 2015

Keltaisen ja harmaan liitto

Pari postausta sitten taisinkin mainita, etten ole kauheasti antanut ajatuksia pukeutumiselle viime aikoina. Voi olla, ettei se blogissani niin näy. Suhteessa postausteni määrään, aika moni niistä kuitenkin on asupostauksia. No kuitenkin. Olen taas ryhdistäytynyt ja luonut silmäni vaatekaapin hyllyillä muuallekin kuin kohtaan farkut ja neuleet.





knit, shirt, coat, boots / all 2nd hand // skirt / Marc O'Polo





Nyt täytyy kyllä heti perua vähän tuota ryhdistäytymistä. En ole vielä ryhdistäytynyt niin paljon, että jaksaisin miettiä edellisenä iltana seuraavan päivän vaatteet. Vaatekerta tulee valittua aamulla ja kiireessä. Ehkä yhdistettynä, hetken pukeutumattomuus ja vaatteiden valinta kiireessä aamulla, luo yllättäviäkin yhdistelmiä. En ole aikaisemmin tajunnut, että harmaan paidan voi yhdistää samanvärisen hameen kanssa tai että harmaa sopii näin hienosti keltaisen kanssa.



tiistai 8. joulukuuta 2015

Viininpunaiset mokkasaappaat

Kun parikymmentä asukuvausruutua on epäonnistunut syystä tai toisesta: tarkennus ei ole onnistunut, ilme on kummallinen, paita repsottaa vyötäröltä, valoa on liikaa tai liian vähän, olet asettunut puoliksi kuva-alueen ulkopuolelle tai muuten vain kuvat ovat tympeää pönötystä. Jäljelle jää tämän jälkeen kaksi vaihtoehtoa. JOKO luovuttaa, lyö kameran pussiin ja menee sadatellen sisälle tai -> TAI pistää koko homman ihan läskiksi.

Onneksi meillä ei ole kauheasti naapureita katsomassa, kun tyyppi juoksee ja hyppelee edestakaisin kameran edessä. Ja sekin vielä, että kameran jalusta on niin matalalla, ettei katselija näe kuin yhden sekopään tanssimassa talon puutarhassa, ilman musiikkia. Onneksi lähinaapurissa tiedetään harrastuksestani, joten edes heillä on joku selitys outoon käytökseeni.







Eikö olekin ihan huiput retromokkasaappaat. Löysin nämä Combo-kirppikseltä Vaasasta pari kuukautta sitten. Kengät ovat kotimaisen M-Shoe Makersin käsialaa. Tyylillisesti nämä ehkä ajoittuvat 90-luvun alkupuolelle tai sitä myöhäisempään aikakauteen. Saappaat istuvat jalkaan kuin sukka ja lämmin karvavuori pitää varpaat lämpimänä.

Googletus vei minut Orivedellä, jossa M-Shoe Makers näyttäisi edelleen pitävän majaansa. Yritys valmistaa urheilukenkiä suunnistajille. Myös nastakengät ja muut pitävät ulkoilujalkineet ovat heidän erikoisosaamistaan. M-Shoe Makersin merkkejä ovat Sarda ja VJ Sport. Sarda kuulostikin tutulta vaan enpä olisi arvannut, että merkin jäljet johtavat Pirkanmaalle.

Valtavan mielenkiintoista, että Suomesta löytyy tällaistakin osaamista.




-------------------------------------------------------
cardigan / self knitted / 2nd hand
lace top / Vila / 2nd hand
skirt / KappAhl
boots / M-Shoe Makers / 2nd hand 

maanantai 7. joulukuuta 2015

Onnistunut viikonloppu

Takana ihan valtavan hyvin onnistunut viikonloppu kaikilla osa-alueilla.




Innostuin perjantaina tyhjäämään kaappeja ja laitoin facekirpparille myyntiin neljä takkia. Kolme niistä meni melkein heti myös kuvan nahkatakki. Että tavaran tasapaino pysyy vakiona, ostin samaiselta kirpparilta punaiset joulukapat pikkuisilla valkoisilla sydämillä ja teak-aikakauden sohvapöydän.

Lauantaina kävin viemässä metallit ja lasit kierrätyspisteelle. Samalla kun tyhjään astiat, tapaan silmäillä kierrätysastian. Välillä on tullut dyykattua metalliastioita paluukuormassa kotiin. Tällä kertaa nappasin mukaani Hengenvaara-kyltin. En kyllä yhtään tiedä, mihin tuommoisen laitan tai edes tykkäänkö siitä. Voi olla että vain suoristan kyltin ja heitän kirppispussiin ja etsimään uutta kotia.



Olen ollut niin onnellinen viime aikoina, kun olen ehtinyt istahtamaan sohvalle ja tekemään neuletöitä. Edellisen voi myös lukea toisin: Olen jättänyt asioita tekemättä, että olen saanut istua kutimieni ääreen. No ehtiihän ne pyykit ja imuroinnin myöhemminkin. Perjantaina sain valmiiksi Sienisukat, joiden ohje löytyy Rakas villasukka -kirjasta. Sukkien varsista tuli ehkä omaa käyttöäni ajatellen liian löysät ja saattaa olla että postitan sukat sukulaistädille joululahjaksi.

Aloin myös tekemään itselleni jouluneuletta kirjomalla kuvan valmiiseen neuleeseen. Voin kertoa, että on ollut työläs aloitus. Ryhdyin puuhaan ilman valmista mallikuvaa ja ilman ohjetta tai mitään. Olen purkinut ja aloittanut homman ehkä neljä kertaa. Voisin kirjoittaa aiheesta joskus enemmänkin, tyyliin "älä tee näin" tai "viisi virhettä, jotka voit tehdä aloittaessasi neuleen koristelun kirjomalla". Mutta kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa.




Sain viettää lauantaipäivän kotona ihan yksiksein. Tällainen ihme tapahtuu ehkä kerran vuodessa. Juhlistin rauhaa ja hiljaisuutta syömällä lounaaksi munkkipossun ja kupin kahvia. Tupa ei sentään ollut lauantaina ihan hiljainen vaan koirakaverit olivat seuranani. Monty on alannut jostain syystä palelemaan ulkosalla (ikä?), joten puin sen ylle sen ehdottomasti eniten inhoaman asian, manttelin. Monty alkaa välittömästi etsiä pakotietä, kun sille näyttääkin mitään puettavaa asiaa. =)
 



Perjantai-illalla kokeilin ensi kertaa valmistaa raakakakkua. Kakku ehti tekeytyä pakastimessa lopulta sunnuntai-iltaan asti, kun vasta tuli tarpeeksi juhlava hetki sen korkkaamiseen. Kakkua oli maistamassa viiden hengen raati, 3 aikuista ja 2 lasta. Voitte ehkä arvata, miten jaa-nej -äänet jakaantuivat. Vielä ei siis ole aika korvata kermakakkua raakakakulla mutta varmasti alan suosimaan näitä kermakakun lisänä. Kakun resepti luukkuja-blogista KLIK.



Kivoja juttuja alkavallekin viikolle jo tiedossa.

Hauskaa ja jännittävää viikkoa!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Vaarinhousut

Kun suunnistan Tampereelle työmatkalle, on aikatauluni usein aika tiukka. Olen useammankin kerran kävellyt Super Mukava -liikkeen ohi ja kokenut houkutusta astua sisään. Yleensä olen silloin jo ollut matkalla rautatieasemalle ja kotiin eikä aikaa piipahtamiseen ole ollut.

Pari viikkoa sitten minulla vihdoin oli mahdollisuus pysähtyä liikkeeseen. Jo ennenkuin astuin sisään kauppaan, ihastelin näyteikkunalla olevaa vainio.seitsosen villakangashametta. KLIK Hameessa oli vahva vintagehenki ja näin jo silmissäni, kuinka  yhdistäisin hameen lyhyen kaarroke-kirjoneuleen kanssa. Hameen pituuskin oli sopiva, polviin asti. Lopulta mukaani sovituskoppiin päätyi näyteikkunan hame ja saman merkin mustat vaarinhousut sekä vaarinhousut villakankaisina. Kaikki istuivat tosi hyvin ja tykkäsin tosi paljon näiden jokaisen tuotteen leikkauksesta. Erityisplussan minulta saa aina korkeasta vyötäröstä.

Olisin mielelläni ostanut kaikki kolme sovittamaani alaosaa mutta valinta oli tehtävä. Valinta oli oikeastaan aika helppo niin paljon ihastuin jo ensisovittamalla mustiin vaarinhousuihin.














-----------------------------------------
pants / vainio.seitsonen 
shirt / Holmström Second Hand
 

maanantai 30. marraskuuta 2015

Löytämisen riemu

Oma tyyli- päivityksiin ei ole kauheasti ollut viime päivinä postattavaa. Viime päivien tai jopa viikkojenkin uniformu on ollut aika lailla tämä sama: maiharit, pillifarkut, villakangastakki, New York-pipo ja lapaset. Jotenkin on kiireistä (huom. hyvällä tapaa) ja se on aiheuttanut, ettei pukeutumiseen ole oikein jaksanut panostaa.





Ehkä enemmän on kerrottavaa sisustusrintamalla. Kävin viime viikolla pikaisella kierroksella Vaasan Combo-kirppiksellä. Minulla oli jättikokoisen hallin kiertämiseen aikaa puoli tuntia. Eihän siinä mitään oikeasti ehdi. Yleensä viihdyn kirpparilla kaksi tuntia ja joudun luovuttamaan viimeisten pöytien kanssa, kun ei vain enää jaksa.

Näköjään joskus lyhyt puolituntinenkin voi riittää. Yleensä välttelen kirppareiden huonekaluosastoa, koska sieltä aika usein tulee vastaan jotain suurta, painavaa ja rahaa vievää. Tällä kertaa ajattelin, jos pitkästä aikaa kävisin kurkkaamassa. Katse tietenkin suunnattuna alas ja etsien jotain pientä, kevyttä ja edullista. Ja löysinkin pikkuisen lipaston ja mikä kaikkein ilahduttavinta juuri sellaisen, mitä olen etsinyt makuuhuoneemme nurkkaan.

Lipasto oli kevyt mutta kuitenkin sen verran raskas, että valitsin reitikseni kassalle suorimman ja nopeimman. Se kannatti sillä juuri sen reitin varrelta bongasin Indiskan päiväpeiton viidellätoista eurolla. Haaveilin juuri tästä samaisesta peitteestä muutamia vuosia sitten mutta sen alkuperäinen hinta taisi olla lähemmäs 200e. En ollut haavetta missään vaiheessa kuopannut ja olin peitettä aina välillä etsinyt huutonetistä ja toristakin. Ja siinä se oli silmieni alla pikkurahalla.

Tämä ehkä kuvaa parhaiten syytä miksi kierrän kirppiksiä. Löytämisen riemu on niin suuri, kun löytää jotain mitä on etsinyt vuosia ja sitten se aina lopulta tulee vastaan pikkurahalla. Vaaditaan vain kärsivällisyyttä.

Oletteko te tehneet huikeita kirppislöytöjä viime aikoina?




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

DIY helppo ja nopea kauluri

Talvi tuli ja sitten se jo kyllä menikin. Niinä parina lumisena pakkaspäivänä huomasin, ettei lapsille löydy kaapista kaulureita. Tykkään mahdollisuuksien mukaan tehdä pieniä neuletöitä ennemmin itse kuin ostaa kaupasta. Kauluri paksulla langalla ja suurilla puikoilla syntyy parissa illassa.




Haimme viime viikolla lasten kanssa langat kaupasta. Esitin ainoaksi toiveekseni, että valitaan paksu lanka, jolloin työkin valmistuu nopeaa. Toinen lapsista valitsi kerät sinistä sekä vihreää ja toinen aniliinia ja valkoista.


Tarvikkeet:
-lanka Novita jenika (100% akryyliä)
-pyöröpuikot koko 8

Ohje:
Luo puikolle 64 silmukkaa*. Ompele suljettuna neuleena, näin vältyt paksulta saumakohdalta. Värimaailman ja raidoituksen jaon voit valita itse. Omassa työssäni on kolmen silmukan kerroksia yksitoista kappaletta. Päättele langat. Valmista tuli.


-------------------------------------------------


Langaksi voisi tietysti valita jotain arvokkaampaa ja ylellisempääkin. Itse ajattelin, että näillä kaulureilla mennään ties missä niin akryyli oli sopiva valinta tähän kohtaan. Villaton vaihtoehto ei myöskään kutita.

*Tein ensimmäisen kaulurin 60 silmukalla (pyöröpuikon pituus 60cm) ja se oli puikkojen pituuteen nähden hieman liian vähän. Toisen työn aloitin 64 silmukalla ja neulominen on nyt kevyempää.


Rauhallista sunnuntaipäivää ja hyvät hyssykät, onko se ensimmäinen adventti.

torstai 26. marraskuuta 2015

Kohti pintaa

Lisää vihreää vettä myllyyn. Olen nyt niin naimisissa tuon värin kanssa eikä loppua näy. Vihreä samettihattu on joskus löytynyt äidin äitini varastoista. Hattu on kerännyt ensin pölyä kaappini perukoilla sitten eteisen hattunaulakossa. Muutaman vuoden harkinnan jälkeen, vedin sen vihdoin päähäni. Hattu on käsittääkseni äitini vanha, ehtaa retroa vai voiko puhua jo vintagesta. Ihan käyttökelpoinen mielestäni tähänkin päivään vai mitä.

Samanlainen hattu löytyy minulta ruskeanakin. Sen löysin Holmströmmiltä. Tulipa tässä vain mieleeni, että kukahan hatut on tehnyt. En muista kummastakaan löytäneeni tehdasleimaa. Voisiko olla joku pohjalainen hatuntekijä? Pitääpä kysyä äitiltä, muistaisiko hän tämän vihreän hatun alkuperää.









Olen tässä syksyn mittaan rypenyt jossain määrin syvissä vesissä ja miettinyt mihin sitä ryhtyisi. Nyt olen ottanut parikin askelta muuttaakseni suuntaani tulevaisuudessa. Molemmat ovat jotain ihan muuta mitä teen nyt työkseni, mutta eivät silti sulje toisiaan pois. Voin toteuttaa kaikkia osa-alueita yhtä aikaa. Jo se, että olen tehnyt jotain ainaisen empimisen ja pohtimisen sijaan, antaa aihetta taputella itseään molemmille olkapäille. Olo on kaiken kaikkiaan keventynyt ainakin tuhat kiloa.

Okei, no jos vähän vinkkaan niin askeleet liityvät toinen kirjoittamiseen ja toinen hyvinvointiin. Enempää en vielä kerro.

Nyt on hyvä, tästä yritän pitää kiinni.

Nyt on myös väsy. Aika vetää peitto korviin. Hyvää yötä. <3


------------------------------------------------
dress / self made / 2nd hand 
scarf and pullover / 2nd hand
biker / Freaky Nation
hat / mum's old from 60's
boots / Andiamo
brooch / ?

tiistai 24. marraskuuta 2015

DIY teline korvakoruille

Käytän koruja maltillisesti, monesti unohdan korujeni olemassaolon ihan kokonaan. Etenkin korvakorujen käyttö jää, elleivät ne ole selvästi esillä. Pitkään mietin, minkälainen olisi sopiva teline korvakoruilleni. Aluksi ne olivat isossa puisessa rasiassa, sitten vessan pöydällä erilaisissa lasi- tai posliiniastioissa. Mutta eivät olleet vieläkään tarpeeksi esille, että olisin muistanut niitä käyttää.




Keksin, että korvikset olisi saatava samalla tapaa esille kuin kaulakoruni. Säilytän kauneimpia kaulakorujani vanhaan ikkunapokaan väsäämässäni naulakossa. Korujen näkyvillä olo auttaa siihen, että niitä muistaa käyttää mutta samalla korut voivat toimia kauniina sisustuselementtinä. Alkuperäinen suunnitelmani oli hankkia ihan perus, korkkinen ilmoitustaulu ja muokata siitä korvakoruteline. Löysinkin pian kirpparilta kaksikin tarkoitukseen sopivaa pientä ilmoitustaulua ja otin ne mukaani.




Kirpparilla korkkitaulujen kanssa seinään nojasi myös kaunis mustavalkoinen kanavatyö. Nostin sen käsiini ja katselin sekä arvioin sitä todella pitkään. Voinko laittaa seinälleni uskonnollissävytteisen kanavatyön. Esittääkö kuva Mariaa tai jotain pyhimystä? Sen enempää menemättä uskonnollisuuteni, en ehkä kuitenkaan sisustukseeni halua uskonnollisia tunnusmerkkejä, en niitä buddhapatsaitakaan. En kuitenkaan pystynyt enää laskemaan taulua pois käsistäni.

Vein taulun kotiini korkkitaulujen kanssa. Kuljin taulu kädessä pitkin kotimme huoneita mutta en keksinyt mihin sen laittaisin. Lopulta kummastakaan korkkitaulusta ei tullut korvakoruilleni taustaa vaan siihen tehtävään pääsi lempeä ilmeinen tyttö mustavalkoisessa kanavatyössä. Asettelen korvakorut aina mitä hellimmin tauluun. En halua lankojen vahingoittuvan, koska saattaa olla että työ löytää vielä paikkansa jonkun toisen huoneen seinältä.


Onko teillä hyviä ideoita korvakorujen säilytykseen? Kerrohan niistä blogini kommenttiosioon tai lisää kuva instagramiin, kuten minäkin @raksanruusu  #korvakoruteline.

Kiva idea korvakorujen säilytykseen löytyy myös Palava rakkaus, pikkusydän -blogista.




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kotimekko

Olen viime aikoina pohtinut postauksissani ja yleensäkin ajatuksissani niin paljon työelämääni, elämääni yleensä, ikäjuttuja ja vaikka mitä tavallaan raskastakin että nyt on aika ottaa siitä pieni irtiotto.

Puhutaan jostain kevyemmästä niinkuin vaatteista.





Yhtä lailla, kun viihdyn työpäivinä mekoissa, niin teen myös kotona. Voisi ajatella, että syksyn ja talven tullen mekkotyttö luopuisi mekoistaan mutta sen ei tarvitse olla niin. Kaiken a ja o on kerrospukeutuminen. Mekon alle laitetaan alusmekko. Säiden viilettyä sukkahousut vaihtuu paksumpiin, myös thermolegginsit on aika mahtavat. Jalkoihin pitkävartiset villasukat, ettei jalkoja pääse palelemaan sillä silloin kylmyys leviää yleensä koko kroppaan. Ja tietenkin lämmin villatakki. Tällä vaatemäärällä pärjää kotiaskareissa ja vaikka asioilla käydessä hyvin. Ulkoilemaan lähtiessäni vedän ylleni vielä tuulta ja vettä pitävän ulkoilupuvun, talvella tietysti toppaa.






Puhun luonnon- ja kierrätysmateriaalien puolesta mutta retro- ja vintagevaatteita minulta löytää useampikin polysterihelmi. Kesäkuumalla keinokuituvaatteen kanssa eläminen saattaa olla tuskallista mutta talviaikaan hiostava materiaali muuttuu enemmänkin lämmittäväksi. Itse suosin vielä kerrospukeutumista, jolloin hiostava materiaali ei tule suoraan ihoa vasten.

Vaikka vaatekaapistani löytyy jo ihan mukava määrä mekkoja niin moni niistä ei käyttöominaisuuksiltaan kuitenkaan sovi kotihommiin. Jonkun materiaali on liian herkkää, toinen on arvokas vintagevaate ja moni istuu niin hyvin, ettei sellaisessa pysty taipumaan kotiaskareisiin.

Onni potkaisi minua taannoin Fidalla, kun käteni osui tähän Finnkarelian kukkamekkoon. Näitä polyesterikotimekkoja näkee aika paljon kirppareilla mutta usein niiden värimaailma on ruskeaa ja harmaata. Vaikka mekkohamsteri olenkin, olen jo oppinut rajoittamaan ostovimmaani ja ostan vain sellaista, joka oikeasti ihastuttaa. Pelkkä retro-leima ei enää riitä höllyttämään kukkaronnyörejä. Tämä yksilö oli raikkaan värinen, vaalealla pohjalla punaisia kukkasia. Helmastakin löytyy tarpeeksi pituutta. T-paita-hihat. Vahva materiaali. Ainesta lempikotimekoksi.

Ja nimenomaan kotimekoksi. Se on jännä juttu mutta tässä mekossa on niin vahva kotimekon vivahde, että en voisi ajatella pukevani tätä kauppareissua kauemmaksi. Sama tunne kuin, etten voisi ajatella lähteväni verkkareissa töihin.


-----------------------------------------------
dress / Finnkarelia / Fida
cardigan / H&M / 2nd hand
woolen socks / self made
boots / Andiamo
fur cap / vintage