sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti

Onko adventti sinulle vain sisustukseen mahdollisimman hyvin sopiva neljän kynttilän kynttelikkö vai onko se jotain tärkeämpää? Tiedätkö tai muistatko miksi adventtia vietetään?

Minulle adventti on tähän jouluun mennessä ollut vain se sisustukseen sopiva neljän kynttilän kynttelikkö enkä ole miettinyt adventin syvällisempää merkitystä enkä edes tiennyt miksi sitä vietetään. Onhan siitä varmasti opetettu koko peruskoulun ajan joka joulu ja sitäkin ennen jo seurakunnan päiväkerhossa. Vaan eipä minulle ole jäänyt mieleen kuin laulu Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa. Ensimmäinen adventti on tarkoittanut sitä, että voidaan kaivaa joulukoristeet kaapista, leipoa ensimmäiset piparit ja ryhtyä odottamaan joulupukkia.




Lainaus Suomen Ev.lut. kirkon sivuilta:

Adventti

Keskiajan lopulle tultaessa läntisessä kristikunnassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Sana adventti tulee latinankielisestä sanonnasta adventus Domini, Herran tuleminen.
Adventtiaika valmistaa meitä jouluun. Vanhastaan ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on alkanut jouluaattoon asti ulottuva adventtipaasto. Tätä paastoa kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta.

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Ensimmäinen adventtisunnuntai on yksi suosituimmista juhlapyhistä kirkossamme. Keskiajalta ulottuvan perinteen mukaisesti evankeliumina on palmusunnuntain aihepiiriin kuuluva kertomus Jeesuksesta, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Näin adventti liittyy palmusunnuntain ja pääsiäisen tapahtumiin.
Meillä ensimmäisestä adventtisunnuntaista on aikojen saatossa tullut ilonjuhla, jonka liturginen väri on valkoinen. Siihen kuuluu erottamattomasti saksalaisen Voglerin 1700-luvun lopulla säveltämä Hoosianna-hymni, joka Suomessa esitettiin ensimmäisen kerran 1807. Hoosianna! -huudahdus on alunperin rukous "oi auta, pelasta!", mutta jo juutalaisessa traditiossa ennen Jeesusta siitä muodostui yleinen juhlahuuto ja riemunilmaus.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa, en käyttänyt ajatustakaan asialle, että olisin pohtinut tai etsinyt sitä täydellistä adventtikynttelikköä vaan yksinkertaisesti painoin neljä numeroa kaapista löytämiini kynttilöihin ja kynttilänjaloiksikin valikoitui se mitä minulla jo oli varastoissa. Ensimmäinen adventti on siis minulle edelleen lupaus kaivaa joulukoristeet kaapista ja leipoa ensimmäisen piparit mutta nyt myös olen vähän viisaampi ja tiedän perinteen, miksi sen ensimmäisen kynttilän sytytän.

Kulunut vuosi on kaiken kaikkiaan ollut elämässäni erityinen. Ei se, että olisi tapahtunut mitään suuria tai ehkä onkin mutta vain minun pääni sisällä.

Hyvää ensimmäistä adventtia ja iloista joulunodotusaikaa! <3


lauantai 29. marraskuuta 2014

Paisley-kuvioinen mekko


"Aivan ihana!", huokailin kun kälyseni esitteli viime keväänä kirpparilta löytämäänsä mekkoa. Se oli sellainen sinisävyinen, jossa oli keltaisia ja valkoisia paisley-kuvioita ja mekossa oli konjakinvärinen vyö.

"Ei voi olla totta", mietin kun samanlainen mekko tuli vastaan Fidalla.

Ensi kesän juhlissa voimme pukeutua tekstiilikaksosiksi. Eikö? =)




Mekon alkuperäisen vyön heivasin toimimattomuutensa takia ja vaihdoin sen kaapin perältä löytyneeseen vyöhön. Olen hankkinut vyön jo aikaa sitten mutta se on unohtunut kaappiin. Pääsin myös testaamaan kirpparilta löytämääni nahanrei'ittäjää, nahkapaskaa tuttavallisemmin nimitettynä ja nyt tiedän syyn miksi se oli kirpparille heivattu. Se oli niin tylsä, ettei se jaksanut pureutua nahan läpi vaan jouduin voimalla nirhaamaan reiän vyöhön. Nahkapaska lähti kiertoon tai oikeastaan kierrätykseen, metalli sellaiseen.

Joulu edistyy meilläkin, tein tänä aamuna piparitaikinan jääkaappiin maustumaan. Huomenna päästään leipomaan. Pikkasen on joulufiilikset vielä hakusessa eikä eilen tuntunut oikein miltään, kun ripustin joulutähden keittiön ikkunaan mutta eikö se tästä kun saadaan piparintuoksua tupaan ja koristeita ikkunoihin sekä tonttuja kurkkimaan hyllyille.


---------------------------------
mekko H&M / Fida
takki / huutonet
villatakki / äitin kutoma
kengät Vagabond
vyö / Lindex

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Riisipuuroa vaniljanmakuisella soijajuomalla

Vatsani  oireilee välillä lehmänmaidolle ja siitä valmistetuille tuotteille siksi olen ruvennut ruuanlaitossa korvaamaan lehmänmaidon osittain kaura- tai soijajuomalla. Käytän nykyisin kasvispohjaisia tuotteita puuroihin, perunamuusiin sekä pannareihin ja lättyihin.
 


Sunnuntaina valmistin lounaaksi riisiuunipuuroa ja luumukiisseliä. Kaapissa sattui olemaan vaniljanmakuista soijajuomaa, jolla korvasin puolet maitomäärästä. Juoma antoi vienon vaniljanmaun puurolle tekemättä siitä ei kuitenkaan liian makeaa, että se olisi ollut sopimaton lounaaksi voileivän kanssa. Voin helposti syödä manna- ja riisipuuroa kylmänäkin mutta tämä oli jotain erityisen hyvää, aivan niinkuin kaupoista saatava riisivanukas mutta ei niin makea.

Meillä syödään aina silloin tällöin puurolounaita ja riisiuunipuuro on niistä se kätevin. Aineet vain uuninkestävään astiaan ja astia uuniin puoleksitoista tunniksi. Välillä sekoittelua ja muuta se ei tarvitsekaan. Helppoa.

(Jos olen oikein hövelillä tuulella, saatan kaataa valmiin puuron sekaan aimo lorauksen kermaa.)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Asukuvausharjoitus sisätiloissa

Minä niin haluaisin pitää yllä oma tyyli-osiotani blogissani, joten otin itseäni niskasta kiinni ja räpsin menemään kuvia sisätiloissa. Nämä kuvat eivät edes yritä olla onnistuneita, kunhan testasin kameran asetuksia, erilaisia valaistusmuotoja ja taustoja. 




Ensi alkuun kun katsoin kuvasarjat läpi, ajattelin että ihan hirveitä otoksia mutta nyt kun katson kuvia uudestaan tietokoneen ruudulta, näen näissä potentiaalia. Ehkä pystynkin elvyttämään talven tullen nukkumaan vaipunutta oma tyyli-osiotani ja kuvaamaan päivän asuni kotona ja sisätiloissa.


mekko / vintage / Holmström Second Hand
bolero kirppis
kengät Vagabond

Heijastimet ihmiset, heijastimet!

Nyt kun on pimeää, märkää ja mustaa niin muistakaa ihmiset ne heijastimet.

Asumme katuvalojen ulottumattomissa siis kun on pimeää niin on niin pimeää, että kävellen ja pyörälläkin on hankala jopa vaarallista kulkea ilman lamppua. Vaikka silmä olisi jo tottunut pimeään, ei silti pysty hahmottamaan kunnolla tien ääriviivoja saati tienpinnan koloja ja töyssyjä. Saati sitten muita ilman valoja tiellä liikkuvia.



Minulle kävi eräs aamu näin. Olin matkalla töihin ja ajoin katuvalotonta tienosuutta, satoi vettä, tie oli märkä ja sohjoinen ja oli pi-me-ää. Siitä huolimatta, että ajoin hiljaa ja autossa oli pitkät valot päällä, olin törmätä koiranulkoiluttajaan. Huomasin tyypin vasta niin lähellä, että pystyin erottamaan että hän oli kääntynyt hieman kyyryyn ja oli puoliksi selin autooni ehkä suojatakseen silmiään kirkkailta autonvaloilta ehkä suojatakseen kasvojaan tuulen kanssa vihmovalta vedeltä ehkä komensi koiraansa pysymään paikoillaan auton lähestyessä.

Mutta kuvitelkaa itse kuinka lähellä autoni keula oli miestä, kunnes hänet havaitsin. Jos pystyin melkein tuntemaan, mitä hän ajatteli säästä tai kirkkaista autonvaloista niin silloin ollaan jo tosi lähellä. Miehellä oli yllään musta takki ja tummat farkut, koira oli sellainen taskuunlaitettavan kokoinen. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta havaita parivaljakkoa aiemmin.

Jalka pois kaasulta, kevyt jarrutus ja väistöliike.





Väistäessäni harmittelin, että vitsit jos miehen päälle lensi kuraa ja sohjoa mutta samassa mieleeni tuli toinen ajatus. Mies saa olla kiitollinen omasta ja koiransa hengestä, viis päälle roiskuneesta ravasta. Ja vitsit miten itse säikähdin. Mitä jos tienpinta olisi ollut liukas.

Olen tyypin ennenkin nähnyt koiransa kanssa aamukävelyllä samaisessa kohdin ja ajattelin, että seuraavalla kerralla kun hänet kohtaan, pysäytän auton ja menen kertomaan, kuinka lähellä oli etten häntä teilannut ja suosittelen samalla jonkunlaisen valon tai heijastimen hankkimista aamuisia koiranulkoilutushetkiä varten.

Niinkuin usein todetaan, onnettomuudet tapahtuvat kotona ja kotipiirissä. Ehkä tämäkin mies ajatteli, että hän vain pikaisesti pissattaa koiransa ennen töihin lähtöä. Eihän siinä mitään vaaratilanteita voi syntyä. Luultavasti tämä mies ei ajatellut yhtään mitään, toimitti vain joka aamuisen askareensa.

Tämä tapahtui valaisemattomalla tienosuudella mutta kuten jokainen autoilija tietää, pimeimpään ja märimpään aikaan musta asfaltti syö suuren osan katuvalojen tehosta. Lisäksi auton laseihin roiskuu sohjoa ja suolavettä joka ennestään heikentää näkyvyyttä.

Näillä keleillä edes valaistu tie ei ole yksistään turva kevyenliikenteen kulkijalle vaan turvallisuutta lisäämään tarvitaan heijastimia ja valoja.



maanantai 24. marraskuuta 2014

Kranssi neulomisen ystävälle

Tämän kranssin ohje oli jo joskus alkusyksystä Pohjalainen-lehdessä mutta koska innostun helposti mutta toteutan heikosti, meinasi tämäkin käsityö jäädä tekemättä. Siitä on tasan kaksi viikkoa, kun kerroin oivalluksestani, siitä kuinka syystä ja toisesta jätän kaikki kivat hankkeet ja harrastukset aloittamatta ajanpuutteeseen vedoten ja kuinka päätin haastaa itseni tekemään niitä kivoja juttuja, joista saan hyvän mielen ja onnistumisen iloa. Tässä ensimmäinen valmis vähän päivässä paljon viikossa onnistumiseni.



Peitin valmiin kranssipohjan ketjusilmukka-virkkauksella. Tehdessä viisastuu ja suosittelenkin käyttämään paksumpaa lankaa niin tulee nopeammin valmista.


Foliosta saa muotoiltua erikokoisia pallopohjia, joiden ympärille kiedoin eriväristä lankaa. Kranssissa käyttämäni langat ovat kaikki vanhoja jämälankoja, peräisin kirpparilta sekä omista ja äidin varastoista.

Pallot liimasin kranssiiin kuumaliimalla. Olikin ensimmäinen kerta elämässäni kun käytin kuumaliimaa ja luulen, että meistä tuli ikuiset ystävät. Oli se niin siistiä, kätevää ja liima kuivui nopeaa.


Tämmönen siitä sitte tuli. Olen niin ylpeä itsestäni, kun sain oikeasti jotain valmista aikaan sekä myöskin käden jäljestäni- osaan luoda käsilläni jotain kaunista. Neulekranssiajatustahan voi kehittää vaikka kuinka pitkälle, itse pohdin jo seuraavaa mallia, jossa käyttäisin kimalle- tai paljettilankoja. Mielessäni siintää myös malli jossa sekoittaisin lankaa ja jotain muita koristeita.

Jonnan Arjen Karnevaali-blogista löytyy kaksi neulekranssia lisää.


Hyvää alkanutta viikkoa!



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Vinkkejä lämpimään talvipukeutumiseen

Jos jotain olen viime vuosina pukeutumisesta oppinut, on se miten pukeudutaan lämpimästi säällä kuin säällä. Ulkoilemme paljon, eikä huonoinkaan säätyyppi ole ikinä ollut este sille ettemmekö lähtisi ulos vähintään kerran päivässä. 


Yläosa tänään: alusmekko, mekko, fleece-takki ja lämmin toppatakki. Lisäksi itselleni ehdoton edellytys pysyä lämpimänä, on lämmin ja paksu kaulahuivi. Ostin muuten takin numeroa liian isona, joten sen alle mahtuu hyvin paksumpikin villapaita.


Alaosa: villasukkahoúsut ja kevyttoppahousut. Kun pakkaset alkavat laskea alle -10 astetta, vaihdan paksumpiin toppahousuihin. Mekkojen käyttäjänä, sukkisten päälle ja toppisten väliin voi vetää vielä villahousut. Itse satsasin pari talvea sitten Ruskovillan villahousuihin, joita muuten saa erityispitkällä lahkeella.


Päässä pitää olla pipo, joka pitää myös tuulta. Korvaparkani eivät kestä yhtään tuulta, ei edes keväällä ja syksyllä vaikka lämpötilat olisivat jo reilusti plussalla, joten huppu on ihan ehdoton edellytys ulkoilutakeissani. Iso huppu suojaa myös paukkupakkasilla kasvoja viimalta ja pakkasenpuremilta.


Viimeiset 3-4 talvea jaloissani ovat olleet Sievin lämminvuoriset työsaappaat. Saappaat ovat niin isoa kokoa, että niihin mahtuu reilusti villasukka ja siltikin jää vielä tilaa ilman kiertää. Ekstrana minulla on näissä kengissä vielä lampaankarvapohjallinen. Varpaat ovat minulla se paikka kropassa, joka jäätyy ensimmäisenä ja vaikka olen jo näin hyvin varustautunut niin silti minua meinaa varpaita palella jo muutamalla pakkasasteella. Olen pohtinut, minkälainen kenkä olisi vielä lämpimämpi. Ehkä joku pilkkikenkä?

Miten sinä varustaudut talven ulkoiluhetkiin?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kevyttä, vahvaa ja lämmintä






Kun näin tämän pitsisen hamosen M&S:llä, näin heti silmissäni kuinka puen sen biker-takin ja saappaiden kanssa. Hame oli tänään ensi kertaa ylläni ja lähdin heti toteuttamaan ajatustani. Onneksi vielä on niin lämmin, että rotsillakin pärjää, kun vain pukee villaa alle. Kokonaisuus osoittautui sen verran mukavaksi, että taidan jatkaa sillä vielä huomisenkin ja ehkä ylihuomisenkin.

Olen vähän arastellut alle polvilinjan ulottuvia hameita mutta tämän päiväisen kokemuksen perusteella näitä voisi kokeilla enemmänkin. Oikeastaan minulla onkin tuossa naulakossa roikkunut keväästä asti yksi vaalea pantterikuosinen hame, pliseerattu sekin. Hame on muistaakseni vähän pidempi kuin tämä mutta saattaisi myös toimia biker-takin ja lämpimän neuleen kanssa. Pitääpä rohkaistua kokeilemaan.

Nyt täytyy mennä nukkumaan. Hirveä väsy. Pilatestuntikin meni tänään nuokkuessa ja haukotellessa. 

Hyviä unia!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Uusissa linsseissä on hyvä olla

 
 
 
 
 
 
 
 
Olen käyttänyt viimeiset kuukaudet tiukasti piilolinssejä, kun en ole tykännyt ilmeestäni silmälasit päässä. Oikeastaan en ole samaisesta syystä tykännyt ikinä käyttää silmälaseja. Olen yleistänyt koko asian silmälasien syyksi, että ihan mitkä tahansa pokat niin näytän urpolta.
 
Asiaan tuli yllättävä muutos toissa viikolla kun kävin hakemassa uudet lasini optikolta. Hei, nämähän on makeet. En ole käyttänyt piilareita kohta kahteen viikkoon, kun viihdyn niin hyvin uusissa laseissani. Että voiko olla, että olen kulkenut viimeiset 20 vuotta vääränmallisissa pokissa? Tai sitten vain olen kasvanut jollain saralla ja oppinut tykkäämään itsestäni sellaisena kuin olen.
 
Sain muuten kokeilla linssejä, jolla voidaan varovaisesti korjata alkavaa ikänäköä. Arvatkaa otinko ne? Näin niillä ehkä tekstin snadisti paremmin. Vetosin kuitenkin linssien korkeampaan hintaan ja otin perushionnat. Ikänäkö, pah!



maanantai 17. marraskuuta 2014

Haaveilua, unelmia, tavoitteita

Eikös sitä sanota, että on hyvä laittaa haaveitaan ja tavoitteitaan paperille niin on paremmin mahdollista, että niistä joku toteutuukin. Että tavallaan tekee elämässään valintoja, jotka johdattavat kohti unelmia. Tässä minun haaveitani.
 

 

Haaveilen suosikkibändini Sonata Arctican keikasta itsenäisyyspäivänä Rytmikorjaamolla.
 
 
 
Haaveilen uusista lämpimistä talvikengistä, jotka voisivat olla nämä Sorelin popot. Tajusin tänä aamuna, etten omista lämpimiä talvikenkiä, joilla kehtaisi lähteä kylille.
 
 
 
Haaveilen lumisista metsälenkeistä koirien kanssa. Minulla on metsä ja koirat, lumi vain puuttuu.
 
 
 
Olympus M.ZUIKO DIGITAL 45 mm f/1.8 Micro Four Thirds objektiivi, hopea
 
Haaveilen objektiivista kameraani.
 
 
 
Haaveilen, että voisin joku aamu herätä tällaisiin maisemiin ja miksipä ei viettää siellä palmujen katveessa aikaa pidempäänkin kuin sen viikon tai kaksi. Kuva.
 
 
Sitten vain odotellaan, toteutuvatko haaveeni.
 
 

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kuka tykkää silittää vaatteita?




Kun oma vaatekaappi kyllästyttää, saattaa ratkaisu löytyä miehen kaapilta ruutupaidan muodossa. Meillä on nyt yhteinen lempivaate, josta joku aamu vielä taistellaan. Mutta koska olen itse tämän paidan hänelle ostanut niin eikö siinä samalla synny minulle optio paidan käyttöön.




Minä ja silitysrauta emme ole vielä löytäneet toisiamme niinkuin paidan ryppyjen määrästä X voi todeta. Miten joku voi sanoa tykkäävänsä silittämisestä? No toisaalta minäkin tykkäsin vielä joitakin vuosia sitten tiskaamisesta mutta jonnekin on sekin tykkääminen karissut. Vaikka en tiskaamisesta tykkääkään niin tykkään tiskaamisen tuoksusta ja äänistä. Pesuainevaahto, puhdas tiskipöytä ja se tuoksu on yhtäkuin, koti, lapsuus ja oma äiti.
 
 
Nämä Vero Modan farkut tai farkkulegginsit tai jegginsit ovat mukavimmat farkkumalliset housut mitkä kaapistani löytyy. Housuissa on korkeä vyötärö (melkein korviin asti =)) ja niiden kangas on pehmeää mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkää pysyäkseen kuosissa, väri on hyvä ja tasainen tummadenimsininen ja lahkeenpituus riittää minullekin. Housut ovat malliltaan sopivan kapeat, ihan ihonmyötäisissä pilleissä en huomaa viihtyväni. Näitä kun löytäisi toiset samanlaiset mustina.
 
 
-----------------------------
-farkut, huivi, paita ja villatakki kirppis
-kengät Vagabond
-laukku Lumi
-riipus Pieces

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Englantilaista keräilykeramiikkaa

Kävin kirpparilla... löysin setteritaulun... 
 

Taulu on englantilaista keramiikkaa ja kauniisti ajanpatinoima, luultavasti vuosikymmeniä vanha. Sen on valmistanut A Legend Product. Pikaisella googlettamisella löysin Legend Products nimisen yrityksen kotisivut. Jos yritys on vielä pystyssä, sen ikä on jo kohta 70 vuotta.



Yrityksen päätuote kirjaimellisesti näyttäisi olevan keraamiset tunnettujen henkilöiden päät. Kun googlettelin vähän lisää, löysin etsystä samankaltaisen taulun, jossa oli kuvattuna kylä tai kaupunki. Sen taulun hinta taisi olla 10-20€ eli tauluni arvo on hetkessä vähintään viisinkertaistunut.

Pitäisköhän sitä lähestyä yritystä ja tiedustella taulun ikää ja arvoa. Mistä sitä tietää vaikka tämä olisi juuri se kaikista arvostetuin keräilykappale, jota kaikki britti Legend Product-keräilijät havittelevat. En tosin ole taulua myymässä.

Yhtään en tiedä, mihin taulun ripustan mutta kun aiheena oli setteri, pakkohan se oli ostaa.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Säärystimet ja muita neuloksia





Miten vaikea on kutoa säärystimet? Siis sehän on kaksi villasukkaa ilman lapaa eli ilman sitä hankalaa osuutta eli kantapäätä ja silti en saa sellaisia aikaiseksi vaan ostan lähimarketista sataprosenttisesti akryylisinä. Mutta eikö nämä olekin kivan väriset? Kolme eriväristä mutta hienosti yhteen sopivaa raitaa. Tästä voisi oikeastaan ottaa raitajaon, kun sitten joskus ryhdyn kutomaan itse.

Villatakki on äitin minulle kutoma joskus ajalta 90-luku. Äiti on myös itse värjännyt takin langat, veikkaisin että sipulin kuorilla. Pipo taas on tutun rouvan kutoma. Ostin pipon hänen kirppispöydästään ja miettikää neljälle eurolla uusi pipo Novita Puro-langasta ja palmikkoneuletta. Kannattaako tässä omia puikkoja ostaakaan.

Asu on sunnuntailta. Verkkareiden lisäksi pukeudun kotioloissa mielelläni lyhyisiin mekkoihin ja sukkiksiin. Tähän on helppo vetää päälle toppahousut ja kummisaappaat.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Oivallus



Tiedättekö sen hetken, kun tekee elämässään suuren oivalluksen. Yleensä se oivallus on jotain tavattoman arkista, jotain niin arkista että vaikka se on aina ollut siinä nenän edessä, ei sitä tiskikoneentäytöltä ja pyykkivuoren viikkaamiselta huomaa.

Minun suurin valituksen aiheeni on, että en ehdi tekemään mitään kivaa, luovaa ja itselle hyvää mieltä tuottavaa. Kun on ne pyykit, ruuanlaitto ja lasten vaatimukset, jää lehdetkin lukematta. Toisin päin taas todettuna, en aloita mitään, koska kuitenkin tulee se keskeytys, enkä saa rauhassa tehdä loppuun. No niinhän siinä sitten käy, etten saa tehtyä enkä aloitettua yhtään mitään kivaa.

Oivallukseni on ollut tulossa jo jonkin aikaa mutta eilen se sitten saavutti ajatukseni. Voinhan yrittää tehdä aina vähän eteenpäin niitä kivoja juttuja, kutoa pari riviä villasukkaa, lukea muutaman aukeaman lehteä, aloittaa uuden askartelun. Sillä tavoin saan joka päivä edes pienen hetken tehdä sitä omaa juttua ja ehkä saan valmiiksikin jotain. Valmistunut käsityö tai askartelu taas antaa hyvän mielen ja tuo onnistumisen iloa ja sitä kautta piristää arkea.

Samaa ajatusmaailmaa ajattelin soveltaa myös blogiharrastukseeni. Se nyt vain on fakta, että suurimman osan blogitilastani tähän mennessä vienyt oma tyyli-osuus jää pimeän talvikauden myötä vähemmälle. Ei se etteikö pukeutumisjutut kiinnostaisi ja inspiroisi minua yhtä paljon kuin kesäaikaan vaan se, ettei kuvien ottamiselle vain nyt ole samanlaisia mahdollisuuksia.

Koska bloggaaminen on kuitenkin mielestäni niin hauskaa ja ettei blogi aivan täysin näivettyisi, yritän katsoa josko voisin kehittää oma tyyli-osiota laajempi alaisemmin pukeutumisen ympärille. Ja koska minulta löytyy jonkinlaiset käsityötaidot niin siltä saralta mukaan voisi liittää DIY-juttuja. Leipomisesta ja uusien reseptienkin kokeilusta tykkään, joten ehkä sitäkin osuutta voisi lisätä. Blogi muuttuisi sitä myöten tyyliblogia monipuolisemmaksi.

Siis kun lakkaan valittamasta ajanpuutetta ja teen aina vähän jotain, saan itselleni hyvän mielen sekä sitä myöten aiheita blogiini. Win-win-situation.

Aloitin tee-edes-jotain-kampanjani eilen ja keitin Nutella-kaakaota, tuli ihan mielettömän hyvää. Suosittelen. Resepti A beautiful mess.


lauantai 8. marraskuuta 2014

Uusissa lapasissa




Kirpputori tarjosi minulle taas parastaan, kun eteeni sattuivat nämä lapaset. Hintaa oli huimat kolme euroa. Olen kulkenut jo vuosia lapasissa, keväällä ja syksyllä yksinkertaisissa ja talvella kahdet päällekkäin. Ja hyvin olen pärjännyt kovemmillakin pakkasilla, ei ole sormia palellut. Kaksinkertaisina lapaset pitävät jo tuulta ja jonkin verran kosteuttakin.

Tykkään ihan valtavasti tästä lumesta ja valosta. Eikä yksin se valoisuus mutta se, että sisälle kulkeutuvan kuran määrä nollaantuu edes hetkeksi, koirat saa päästää ulkoa suoraan sisälle ilman tassupesua, lasten ulkovaatteita ei tarvitse olla päivittäin pesemässä eikä joka päivä tarvitse imuroida. Taitaa vain kestää tämä ilo kovin lyhyen ajan, jos ensi viikon sääennuste pitää paikkansa ja lämpötilat menee plussalle tuoden vesisateet mukanaan.


--------------------------------
-pipo Nevertex
-huivi Pieces
-duffeli huutonet
-lapaset ja farkut kirppis
-kengät Vagabond

tiistai 4. marraskuuta 2014

Luova pukeutuminen

Olen ehkä pukeutujana parhaimmillani hetkinä jolloin mikään vaatekaapin osa ei huvita ja joudun pinnistelemään ja tosissani miettimään kokonaisuutta. Käyttämään mielikuvitustani, etsimään sävyjä, muotoja ja tunnelmia. Luomaan vanhasta uutta.

 


Toissa iltana pähkäilin vaatekaappini edessä vaatteita seuraavaksi päiväksi töihin. Kaikki oli vain plääh, tylsää ja epäsopivia.
 
Tuntuu, että vaatekaappini kaipaisi jotain piristystä. En ole ehtinyt viime aikoina kirppareillekaan, joten siltäkään saralta ei ole hetkeen tullut mitään uusia juttuja.



Ajatus tästä paidasta tuntui ainoalta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Seuraavaksi kokeilin paidan kanssa hameita, joista valikoin paidan seuraksi vintagehenkisen polven alle ulottuvan mustan hameen. Asu kaipasi piristystä ja linjat leikkauksia, joita sain paidan sävyihin sopivalla kirkkaan lilalla vyöllä. Huomasin lähteneeni asussani vintagelinjalle, jota jatkoin sinisellä puuvillaneuletakilla ja jalkoihin valikoitui mustat herrainkengät.

Valmis....


...tai ainakin melkein.

Niinkuin minulle usein käy, ei aamulla joku edellisen illan asukokonaisuudessa enää huvitakaan ja tällä kertaa hame vaihtui farkkuihin ja herrainkengät nilkkureihin. Kun olin päässyt kirjastontäti-tunteestä, heitin korviin isot korvikset ja ranteeseen sopivasti iloista kilinää.

Eteisessä takki päälle ja kengät jalkaan. Vilkaisu peiliin, jotain puuttuu... Hattu!

Voila, kirjastontäti-look muuttui mustalaisfiboihin ja olo kotoisammaksi.


-----------------------------
-vintage-hattu mummin vanha (tai ehkä paapan)
-takki Esprit
-farkut FilippaK kirppis
-paita H&M kirppis
-neule H&M kirppis
-rannerenkaat kirppis
-korvikset Glitter