torstai 30. lokakuuta 2014

Oranssia voimaa






1. Appelsiinikausi on avattu.
2. Weledan tyrnikäsivoide on ykkönen työpöydän viereen, imeytyy nopeaa eikä kädet jää yhtään rasvaisen tuntuisiksi.
3. Olen oppinut syömään kuivattuja hedelmiä. Erinomaisen nopea välipala, kourallinen pähkinöitä ja aprikooseja.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ruutupaitarock

Flashback 90-luvulle, jolloin lainasin paljon vaatteita isäni ja veljieni kaapista. Ei ollut väliä minkä kokoinen kauluspaita tai flanellipaita oli, päälle vaan. Silloin jaloissa ei ollut henkkamaukan pillifarkut vaan jonkunvaansiniset warrikit. 
 



 
Paita löytyi kirpparilta, ihastuin sen syksyisen lämpimiin väreihin. Tuotelappuja paidasta ei löytynyt, joten lienee syntynyt jonkun käsityöläisen ompelukoneelta. Paidassa olisi jonkun verran kavennuksen varaa ja ajattelin muodistaa sen tälle vuosituhannelle ja samalla jättää grungemeiningin 90-luvun muisteloihin.
 
 
-----------------------------------
-ruutupaita ja farkut kirppis
-rotsi Freaky Nation
-t-paita Jack&Jones
-kengät Vagabond
-hattu Didrikson Holmström Second Hand


maanantai 27. lokakuuta 2014

Onni on lämpimät, vuorelliset kumpparit

Olen jo monta vuotta miettinyt, minkälaiset olisivat syyskeleille, loskaan ja kuraan sopivat kengät. Sorelin kenkiä on mammablogeissa kehuttu mutta olen ajatellut ne vähän liian hienoiksi omaan arkikäyttööni, kulkemani polut kun saattavat olla välillä tosissaan kuraisia. Olen kulkenut tähän asti tavallisissa kumppareissa ja palellut.




Tilanteeseen tuli vihdoin muutos. Äiti oli ostanut itselleen lämminvuoriset kumpparit mutta ne olivatkin osoittautuneet liian suuriksi ja minä onnellinen sain ne omakseni. Nyt ei palele varpaita pikkupakkasillakaan. Miksi en itse ole tätä vaihtoehtoa aikaisemmin keksinyt. Nyt minulla on kengät, jotka pitävät vettä, kestävät kuraa ja ovat lämpimät.

                                               Ja erityisen lämpivät ovat, 
                                                                     kun jalkaan vetää vielä villasukat.


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Puikoilla- valkoiset pitsineulosvillasukat



Talven tullen kädet kaipaavat taas kutimia. Tällä hetkellä puikoilla on pitsineulosvillasukat. Tykkään kutoa mutta että saan valmista aikaan, pitää kutimen olla sohvanreunalla käden ulottuvilla. Viikko sitten hankin sohvan viereen pienen pöydän ihan vain käsityöharrastustani ajatellen ja täytyy sanoa, että pöytä toimii. Olen kutonut pöydän hankkimisen jälkeen muutaman rivin päivittäin ja ensimmäinen sukka alkaa olla kärkikavennuksia vaille valmis.

Ilahduttava post-it viesti löytyi kutimen alta <3

lauantai 25. lokakuuta 2014

Lämminhenkinen lounashetki

Viime torstaina kävin lounaalla kahvilassa, joka oli tupaten täynnä. Ystävällinen vanhempi rouva viittoi minut pöytäänsä ja pahoitteli että oli mennyt neljän hengen pöytään istumaan vaikka oli matkassa yksin. Minä tietysti siihen, että onhan sitä nyt istuttava siihen, mikä on vapaana. Siitä se keskustelu lähti.



Puhuimme kuinka suussasulavaa silakkakeittoa kahvilassa oli ollut aikaisemmin viikolla, päivittelimme kylmää säätä, pohdimme minkälainen on täyttävä muttei väsyttävä lounas. Keittolautastemme huvetessa, rouva mietti ääneen, hakisiko vielä jotain makeaa kahvin kanssa. Hetken asiaa punnittuaan, hän haki leivoksen. Siirryimme keskustelemaan leivoksen historiasta ja koostumuksesta ja mausta. Rouva siihen vielä, että oikein oli hyvää mutta vielä parempaa olisi ollut hivenen lämmitettynä ja jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Keskustelumme soljui sen puolen tunnin aikana kovin leppoisissa merkeissä, välillä juteltiin, välillä oltiin ihan hiljaa mutta tunnelma oli silti välitön eikä yhtään kiusallinen.

Lounashetkemme alkoi olla päätöksessään, aloin pukea takkia ylleni ja mielessäni jo ajattelin, että lähtiessäni kiitän rouvaa mukavasta lounashetkestä mutta ennenkuin ehdin sanomaan mitään, rouva itse ehti kiittämään.



On vaikea kuvailla tuota hetkeä mutta siinä oli jonkunlaista rauhaa, jota en tiedä olenko ikinä kokenut. Ihan vieras ihminen mutta aivan kuin olisin tuntenut hänet aina. Olin ennemmin viettämässä mukavaa hetkeä hyvän ystäväni kanssa kahvilassa kuin pikaisella lounaalla arkisena torstaina.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tyylibloggaaja tuli ulos metsästä

Tyylibloggaaja tuli ulos metsästä ja otti ensimmäiset asukuvansa rauhallisella muttei kuitenkaan autiolla paikalla kaupungissa.
 
Koska talvi tulee ja päivä lyhenee, asukuvat ulkona aamulla ja illalla alkavat olla mahdottomuus. Palo kuvien ottamiseen ja blogin päivittämiseen asukuvien osalta on kuitenkin valtava. Siksi ei auta kuin miettiä sopiva paikka kuvien ottamiseen, kerättävä rohkeutta, astuttava ulos autosta kamerajalustan kanssa, kerättävä vielä vähän rohkeutta, siirryttävä kamojen kanssa kuvauspaikalle ja alettava hommiin.
 


Alkuun olin niinkuin jänis autonvaloissa ja yritin piiloutua puskiin, aina kun näin vilahduksen ihmishahmosta. Pikkuhiljaa rentous kuitenkin alkoi virrata, unohdin pienen kuvausalueeni ulkopuolisen maailman ja sain kuin sainkin muutaman onnistuneen ruudun aikaiseksi.


Ehkä hauskin tapaus hetkessä oli nuori kundi, joka tuli hakemaan parkkiautomaatista lappua, huomasi minut ja puuhani vasta kohdalla ja hämmästyksen vallassa ujosti huikkasi "Moi".


Ensimmäinen kuvauskerta julkisella paikalla suoritettu. Jotain olen taas itsessäni voittanut ja blogini tulevaisuuskin näyttää huomattavasti valoisammalta tulevasta pimeästä kaudesta huolimatta.


-----------------------------------
-jakku kirppis
-mekko FilippaK /  Fida
-laukku Lumi
-kengät Andiamo
-korvikset Jatuli

tiistai 21. lokakuuta 2014

Vietto

Vietto on minulle merkkinä tuttu siten, että aina silloin tällöin se on vilahdellut lehtien ja blogien sivuilla. Mutta loppujen lopuksi tietämykseni merkistä on ollut hyvin vähäistä, en olisi osannut yhdistää merkkiä kotimaiseksi saati ekologisia materiaaleja käyttäväksi, saati että jokaisen vaatteen ja asusteen kohdalla huokailen mielessäni "ihan minun näköiseni".

Napattu merkin kotisivuilta:

"Vietto is an independent eco fashion label founded in 2007 by Minna Kaartinen. Vietto is all about innovative, fresh and surprising fashion made of ecological materials 100% ethically in Finland. Clothing is made of high quality organic cotton, hemp, tencel, bamboo, and carefully chosen left over and recycled fabrics."











Olen jo tovin etsinyt itselleni uutta mustaa perustrikoomekkoa ja luulenpa, että Vietto saattaa olla ratkaisu vanhan Finnwearin trikoomekkoni korvaajaksi.

Kuvat Weecos

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

DIY Liehuleningistä käyttömekoksi

Nips naps, tämän mekon helma lyheni alkuperäisestä muutaman kymmentä senttiä. Se miltä mekko näytti ennen tuunausta löytyy täältä. Mekko oli pitkänäkin ihan nätti mutta käyttämättähän se sitten kesällä jäi. 


Tykkään kuitenkin eniten käyttää polvipituisia mekkoja ja koska mekossa oli potentiaali käyttömekoksi kankaan, kuosin ja yksityiskohtien myötä niin järkeväähän se oli saksia uuteen kuosiin. Lähden herkästi tällaisiin hommiin mutkat oikoen liimanauhan kanssa mutta tällä kertaa oikein harsin helman ja ompelin nätisti.



Vielä ennen pakkasia ehdin saada mekon käyttöön, kun vain pukee välivaatetta tarpeeksi.

Mitäs mieltä nyt, kumpi parempi pitkä vai pätkä? =)

torstai 16. lokakuuta 2014

Hei, sulla on mun villatakki

Kerran kesken kaupassa asioinnin minut pysäytti rouvashenkilö ja tokaisi, sulla on mun villatakki. Tokaisu tuli niin puskan takaa, etten heti tajunnu kenelle puhutaan ja mistä puhutaan, mikä villatakki. Kunnes hoksasin, että rouva todella puhuu minulle ja tarkoittaa ylläni ollutta kirpparilta löytämääni villatakkia.
 
Rouva alkoi kertomaan minulle villatakin tarinaa. Hän oli asunut 70-luvun alussa Kanadassa, jonne villatakin oli lähettänyt hänen Kurikassa asuva mummansa. Tämä mumma oli takin myös itse kutonut. Takki oli kulkenut rouvan matkassa neljäkymmentä vuotta ja hän oli haikein mielin juuri vienyt sen kirpparille, koska se ei enää kooltaan ollut hänelle sopiva.
 
Tilanteessa oli jotain niin herkistävää, että minä lupasin käsi sydämellä pitää takista hyvää huolta.
 


Takki on nyt ollut minulla käytössä useamman vuoden ja oli aika vähän kursia sitä kokoon. Napinlävet alkoivat olla niin rispaantuneet, etteivät napit enää pysyneet kunnolla kiinni, joten parsin niitä ensin tiiviimmiksi.

 
Lisäksi vaihdoin yhden napin. Hauska oli huomata, että tämä nappi oli rivistössä jo kolmas ja erilainen kuin alkuperäiset.
 
Takkia tarkemmin tarkasteltuani, huomasin myös hihansuita korjatun sekä samaisia näpinläpiä, joita minä korjasin, oli tiivistetty jo aikaisemminkin. Todellakin takista on pidetty huolta ja se on ollut kantajalleen mieluinen.
 


Jos kohtaan villatakin alkujaan omistaneen rouvan, voin hyvillä mielin kertoa, että olen pitänyt takista hyvää huolta ja tehnyt huoltotoimenpiteitä, joiden myötä takista riittää lämpöä ja iloa vuosiksi eteenpäin.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Punainen jakku ja harmaa tukka


Niinkuin olen aikaisemmin kirjoittanut, olen innostunut jakuista. Tämä punaisen löysin reilun euron hintaan kotipaikkakuntani kirpputorilta. On suuri etu asua pienellä paikkakunnalla, josta ei löydy montaa second hand pukeutumisen harrastajaa. Aika usein löydän jotain kivaa ja ihan pikkurahalla.




Kävin viime torstaina kampaajalla. Toivoin, että hiukseni värjättäisiin mahdollisimman lähelle omaa sävyäni ja samalla halusin eroon edellisen värjäyksen ja kesän jättämästä keltaisuudesta. Hiuksiini tehtiin vain sävyn muutos siten, että uusi väri olisi mahdollisimman lähellä omaa luonnollistani. Oma värinihän on maantienharmaa, jossa on mukana vitivalkoisia suortuvia.

Olen värjäykseen oikein tyytyväinen, sävytys onnistui tosi hyvin ja se on hyvin lähellä omaa luonnollista väriäni, joten toivottavasti säästyn tyvikasvulta. Hiuksiani myös leikattiin reilusti kerrostaen ja kampaaja kaivoi kaiken hiuksen alta esiin kasvoni. Uusi malli on niin uusi, etten oikein tiedä mitä siihen sanoisin. Kun katson itseäni kuvista, en ole tunnistaa itseäni. Nyt olen myös suoristanut hiukset, joka sekin lisää leikkauksen outoutta. Onneksi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara ja parin kuukauden kuluttua saan taas halutessani piiloutua hiusteni taakse.

Saatan jatkaa värjäysprosessia myöhemmin lisäämällä hiuksiini tuhkanvaaleita raitoja mutta katsotaan nyt ensin miten tämä sävy kestää. Sävyn ylläpitoon ja keltaisuuden poispitämiseen ostin lisäksi violetin shampoon.


--------------------------
-jakku, farkut, huivi ja paita kirppis
-kengät Vagabond

lauantai 11. lokakuuta 2014

Kasvonaamion ihmeitä tekevä vaikutus?


Kaikki mikä liittyy pitkäjänteiseen ja säännöllisiin kauneudenhoitorutiineihin ei ole ikinä ollut minun juttu. En tiedä mistä se johtuu mutta ei voi sanoa, ettei yritystä olisi ollut, sillä sen verran monta yövoide-, silmänalusvoide- ja kasvonaamio- tai kuorintaputelia on käsieni kautta kulkenut. Parin käyttökerran jälkeen olen puuhan unohtanut ja purkit ovat pari vuotta pölyä kerättyään lentäneet roskiin.

Ehkä olen ollut siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että ihoni on ollut aina kohtuullisen terve eikä ole vaatinut mittavia hoitotoimenpiteitä. Toisaalta taas en oikein jaksa uskoa kauneudenhoitotuotteiden mainospuheisiin rypyttömämmästä tai kiinteämmästä ihosta. Uskon enemmän kauniin ihon salaisuuden olevan ruokavaliossa ja terveissä elintavoissa sekä vahvasti perimässä.

Kesällä kuitenkin haksahdin taas ostamaan kasvojen kuorintavoiteen ja olen jaksanut pitää innostusta yllä siitä asti. Olen tunnollisesti kerran viikossa käyttänyt naamiota. Yhtään en osaa sanoa, onko siitä ollut mitään hyötyä. Sen osaa kertoa varmaan kosmetologini.

Mutta tuote tuoksuu hyvältä, tuntuu miellyttävältä levittää iholle ja kuorinnan jälkeen iho on silkkisen pehmeä.

Ripaus luksusta ja ylellisyyttä arkeen, se on ehkä se suurin pointti miksi tuotetta olen jaksanut käyttää...

...sekä ehkä kuitenkin pikkuripauksen jaksan uskoa sen iholleni hyvää tekeviin ainesosiin...




Edit: Nyt on kyllä tekstissä mennyt vellit ja jauhot sekaisin eikun naamiot ja kuorintavoiteet, totta puhuen en kyllä oikeastaan edes tiedä mikä niiden ero on, paitsi silloin kun kuorintavoide sisältää mekaaniseen kuorintaan perustuvia hippusia. Tämä käyttämäni voide on kuorintaan, ilman hankaavia ainesosia.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Punaisen takin tarina


Onpas ihanan värinen villakangastakki ja vielä Marimekon ja malliltaan just nyt pop, ihastelin kirpparilla. Mutta on vähän arvokas ja tulisiko sitä käytettyä. On niin erimallinenkin kuin mihin olen tottunut. Ja hassun lyhyet hihat. Enpä taida ottaa.


Samana iltana. Hullu, miksi en ostanut sitä takkia! Se oli kuitenkin Marimekon ja moitteettomassa kunnossa. Saanhan sen myytyä tai annettua eteenpäin, jos en käytäkään. Huomenna pakko mennä katsomaan, olisiko se vielä siellä.


Ja olihan se. Ja voi kuinka takista tykkäänkin, ihastuttava väriläiskä piristämään syyspukeutumista.


Huomenna kampaajan tuoliin. Värjäysjutut mielessä.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Armytakki, jossa on tähtiainesta

Olen jo kauan etsinyt itselleni mieluista armyhenkistä takki ja vihdoin kesällä nappasin sellaisen Lindexin alerekiltä. Tykkään, että vaatteessa on joku juju ja tämän takin juju on tähtiniitit. Toinen juju oli -70%:n punainen lappu =)





Päivän asuna sekametelisoppa. En tiedä onko tällaiset päivät niitä kun ei huvita miettiä pukeutumista vai sellaisia, että pukeutumista miettii vähän liikaakin.

Onko tämä sitä fiilispukeutumista?

-------------------------
-takki Lindex
-neuletakki Gudrun Sjöden kirppis
-huivi kirppis
-farkut Object
-kengät Vagabond

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

20% akryylia 80% lampaanvillaa


Muistatteko aikaa, kun villaneuleissa oli enemmän villaa kuin akryyliä ja polyamidia? Itse muistelisin, että vielä kymmenisen vuotta sitten prosentit saattoivat olla jopa 50-50 mutta nyt taitaa olla 80-20 keinokuitujen eduksi.


Tai muistatteko aikaa, kun neuleen saumat kestivät käyttöä? Nyt saattaa olla, että etenkin kauluksen saumat alkavat aueta jo ensimmäisten käyttökertojen aikana. On myös mahdollista, että neule on rikki jo kaupassa. On MYÖS mahdollista, että neule on rikki tai nyppyyntyneen näköinen jo kaupan tangolla mutta se on edelleen myynnissä ale-lapun kanssa. 



Kiertelen paljon kirpputoreja ja siellä, etenkin hyväntekeväisyyskirppareiden vaatetangoilla, voi nähdä sen surkeuden, mihin vaateteollisuus on mennyt ja meidän kuluttajien halun ostaa paljon uutta ja edullisesti. Minun ongelmani on, että kannan välillä koko maailman huolia harteillani ja tämä on yksi epäkohta tässä kulutusyhteiskunnassa, mikä minut saa todella surulliseksi. Jos pienien paikkakuntien kirpputorit on näin täynnä kierrätykseen kelpaamatonta jätettä, paljonko sitä tuottaa miljoonakaupungit.



Aina välillä kirpputoreilla sen kaiken akryylin ja polyamidin seasta löytyy helmiä niinkuin tämä H&M:n villaneule. Kyllä, tätä voi kutsua villaneuleeksi, koska materiaalit jakaantuu 80% lampaanvillaa ja 20% akryylia. Laatu tuntuu muutenkin olevan kohdillaan, neuleen osat on ommeltu napakasti yhteen, neulos itsessään tuntuu vahvalta, malli on ajaton ja mitä ihmettä? Läppien alla on ihan oikeat taskut.

Koskahan arvelette H&M:n valmistaneen neuleita tällä materiaalien prosenttijaolla? 10 vuotta sitten, 15 vuotta sitten?



Tekstiä muokattu.