maanantai 29. syyskuuta 2014

Sillä kasvaa luistimet päässä ja muita valokuvausjuttuja


Miten se eräs valokuvausohje menikään? Että piti valita paikka niin, ettei kuvassa kuvattavan päästä kasva koivu tai kuusi tai pihlaja. Itse, kun olen kameran edessä ja takana yhtä aikaa, ei kaikkea vain huomaa ennenkuin kuvia editoidessa. Olkaa siis hyvät, päästäni kasvaa sekä luistimet että kuusi.


Sitten vinkki asukuvaushetkiin tai muutenkin ihan jokaiselle kuvattavalle ja tämän keksin ihan itse. Hyppele hillittömästi tasajalkaa ja rentouta itsesi, pysähdy, ota asento ja klik. Tai heiluttele hiuksiasi tuulessa, pysähdy ja klik. Poseeraaminen on ihan sikavaikeaa, kun sitä oikein rupeaa yrittämään ja miettimään mutta tällaisilla rentoutusmetodeilla itse onnistun vähän paremmin.



Taivas aukesi yllättäen ja aurinko paistoi suoraan kasvoihini. Enpä mennytkään säätämään kameran asetuksia tai etsinyt varjoa vaan ihan vaan kokeilin, mitä tulee kun suljen silmäni, käännän kasvot kohtia aurinkoa ja klikklik.


Toki täytyy nyt muistaa, että otan itse asukuvani ja ilman yleisöä eli voin ihan vapaasti hyppelehtiä ja ilveillä niin paljon kuin haluan. En osaa sanoa, pystyisinkö samanlaiseen rentouteen, jos joku vaikka ihan läheinenkin tarjoutuisi yllättäen ottamaan asukuvani. Vaikka olen tässä puolen vuoden aikana oppinut rentoutumaan kameran edessä se tarkoittaa vasta kameran edessä, ei kuvaajan edessä.


------------------------------
-jakku ja huivi Vila
-mekko kirppis
-kengät Andiamo
-laukku Lumi
-riipus Kalevala Koru

torstai 25. syyskuuta 2014

Uusi työlaukku

Kuljen töissä kahden laukun kanssa, toinen on kannettavalleni ja toinen on vaihtuva käsilaukku kukkarolle, puhelimelle ja pikkutavaralle, mitä sitä nyt laukussansa kantaa. Olen jo hetken pohtinut, minkälainen olisi laukku, johon voisin yhdistää kanssani kulkemaan kaiken tuon edellä mainitsemani.



Etniskuosinen laukku tuli vastaan viime viikonlopun reissullani, olin myyty jo laadun, kuosin, materiaalin ja mallin kohdalla. Ekstraplussana tuli, että laukkuun oli suunniteltu oma lokeronsa kannettavalle koneelle suljettavalla tarralla. Silti vielä epäröin mutta ystäväni onneksi puhui minut uskomaan, että laukusta on iloa minulle vuosiksi eteenpäin. Ja tottahan se on, että laukku sopii kauppakassiksi, kirjastokassiksi, jumppaan, uimarannalla, ihan mihin vain.





Ilmat ovat viilenneet, sandaalit laitettu talviteloille ja välikausitakit ja nilkkurit kaivettu käyttöön. Onneksi ihan vielä ei ole tarvinnut kaivaa niitä kaikista lämpimimpiä vaatteita vaan saa vielä hetken keikkua kesän ja talven välillä.

Puutarhassa olisi vielä hommaa ennen talven saapumista. Eteisen pöydällä odottaa muutama kymmentä tulppaanin sekä alliumin sipulia. Purjot odottavat nostamista ja ruusujen peittelyä talviunille voisi jo ruveta suunnittelemaan. Suunnitelmissani oli muokata kukkapenkkejäkin ja jakaa perennoja mutta se taitaa jäädä keväälle.

                            ...ja ai niin, talvivalkosipuleillekin saisi jo valmistella kasvupaikan...


Laukku Billabong

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Bayern




Monen vuoden tauon jälkeen pääsin taas käymään ystäväni luona Munchenissä. Sen lisäksi, että sain hengähdystauon töistä, sain myös muutaman päivän laatuaikaa vain itselleni. Muu perheeni jäi tällä kertaa kotiin.

En ole ikinä tykännyt tehdä matkojani varten suurempia suunnitelmia enkä aikatauluja. Lomalla otetaan rennosti eikä stressata läpi listaa matkanähtävyyksistä. Parasta on kun saa rauhassa kierrellä ja katsella, välillä istua kahville tai syömään ja maistella paikallisia ruokia ja juomia. Lasten kanssa matkustaessa tutuksi on tullut kaikki lähialueen leikkipuistot. Tykkään seurata paikallisia ihmisiä ja kuunnella heidän kieltään. Minua kiinnostaa ihmisten arkipäiväinen elämä.

Koska tämä oli jo kolmas matkani Muncheniin, emme tällä kertaa piipahtaneet ollenkaan kaupungin keskustassa Marienplatzilla. Sen sijaan käytimme ystäväni koiraa eläinlääkärissä ja haimme sille ruokaa eläintarvikekaupasta, tehtiin ikkunaostoksia ja käytiin pilateksessa, sunnuntaina ajelimme pitkin eteläistä Saksaa vailla varsinaista päämäärää ja pysähdyimme, kun siltä tuntui. Maanantai aamuna kävimme shoppailemassa ostoskeskuksessa.

Eihän tästä nyt mitään matkapostausta saa tekemälläkään. Mutta voin suositella Saksaa yleisesti matkakohteeksi. Siellä on lämminhenkisiä ja kohteliaita ihmisiä, palvelu ravintoloissa on iloista ja lapset otetaan huomioon, maisemat ovat huikeita jo saavuttaessa ensimmäisille rinteille Alpeilla. Voisin ajatella että seuraavalla kerralla voisimme tehdän pienen vaelluksen vuorilla. Hintataso on elintarvikekaupoissa Suomea edullisempaa mutta muuten kulutustuotteiden hinnat ovat Suomen tasolla. Luonnonkosmetiikan kirjo on laaja, sitä on helposti saatavilla ja se on todella edullista.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Reissu- dagen efter

Olen ollut reissussa viime viikonlopun. Kävin tapaamassa ystävääni Munchenissä. Olin viime yönä kotona vasta vähän ennen kahta ja nyt on ihan selvästi reissu-dagen efter. Ajatus ei luista ja on vaikea tarttua mihinkään. Tai oikeastaan ajatus luistaa vähän liikaakin ja pyörii matkan sekä kaiken koetun ympärillä.


Olenko ainoa joka tekee matkoilla vertailua Suomeen. Minä vertailin tällä reissulla ainakin saksalaisten suhtautumista koiriin, ruokaan, vapaa-aikaan, lapsiystävällisyyttä, palvelualttiutta, onnellisuutta. Voi ja varmaan muitakin asioita.



Reissun jälkeen tuntuu usein, että ulkomailla elo on jotenkin rennompaa ja ihmiset ystävällisempiä. Tuntuu, että Suomessa on liikaa kieltoja ja rajoituksia. Me voitais hymyilläkin enemmän.



Silti, kun reissun viimeinen päivä koitaa, palaan onnellisena kotiin. Suomi on kotini, enkä voisi kuvitella asuvani missään muualla. Ja totuushan on, että en tiedä minkälaista lomakohteissani on oikea arki ja minkälaisena ihmiset sen kokee. Minähän olen siellä vain käymässä ja lomalla.


Kuvat alueelta Munchenin eteläpuolella. Erityisesti mieleeni jäi viimeisen kuvan kaupunki Bad Tölz.

torstai 18. syyskuuta 2014

Vihreä väri vaatteissa



paita kirppis



Vihreä on harvinainen väri vaatekaapissani. Tämän t-paidan lisäksi ei taida löytyä kuin toinen vihreä vaate ja sekin on paita. Vihreä on ollut mielessäni myös lasten vaatehankinnoissa, olisin halunnut ostaa lapselleni vihreän perus pitkähihaisen mutta en ainakaan ihan heti väriä löytänyt. Löytyi vain mustaa, valkoista sekä sinisen ja punaisen eri sävyjä. Kun näin yhtäkkiä ajattelee asiaa laajemmin, ei nyt ihan heti tule mieleen, että vihreää löytyisi aikuistenkaan puolelta vai enkö vain ole väriä huomioinut.

Löytyykö vaatekauppojen valikoimasta vihreää? Onko vihreä vain ulkoilu- ja maastopukujen väri? Miksi vihreä ei myy, onko se värinä jotenkin hankala?

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Vintageneuleiden helmi





Tässä villatakin malli, jota voisin ottaa erilaisin neulemallein ja värein useampanakin kappaleena. Näitä vintageneuleiden helmiä ei ole tullut toista vastaan ja tämänkin löytämisestä on jo vuosia.

Kun katson mallia kutoja-minän silmin, uskoisin mallin olevan toteutettavissa omillakin puikoilla. Olen vain niin tavattoman hidas kutoja tai kudon kyllä sutjakkaan, kun saan neuleen käsilleni mutta kutomiseeni tulee yleensä suuriakin taukoja ja valmistuminen venyy. Viimeksi tein itselleni villatakkia kokonaisen vuoden, mieheni jussipaitaan meni kolme vuotta hups. Nyt minulla on puikoilla villasukat, joiden varteen tuli erikoisempaa neulosta ja niitä olen tehnyt nyt puoli vuotta ja vasta ensimmäinen sukka on kantapäävaiheessa.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka tuottavat neuleita viikkotahdilla. Joskus minulla oli työkaveri, joka teki itselleen villapaidan parissa kolmessa päivässä, sama tyyppi saattoi myös ommella itselleen täydellisesti istuvan jakkupuvun viikossa. Respect.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Sumussa




Tähän mennessä olen kuvannut asuni aamulla ennen töihin lähtöa kotipihassa tai sitten matkalla töihin, koska illalla töiden jälkeen ei yleensä ole mielenkiintoa, aikaa tai edes mahdollisuutta koota kameraa ja tarvikkeita ja ruveta kuvaamaan. Viime viikkoina on ollut havaittavissa päivän lyheneminen ja päivä päivältä hämärämmät aamut. Mitenköhän nämä asukuvaukset tekee sysipimeällä talvella? Pitääkö tässä ruveta raivaamaan sisätiloihin jonkinlaista studiota (lue: leluista vapaata vyöhykettä) ja minkälaisia lisävarusteita taas se vaatii kameraan.





Luonnonilmiöiden keskellä kuvaaminen on kyllä kaikista hauskinta. Tuntuu että kuvat onnistuvat aina silloin parhaiten, kun luonto jo itsessään loihtii valon, varjot ja tunnelman. Välillä tuskailen näiden asukuvausjuttujen kanssa, tykkään kuvata mutta ikinä ei ole niin paljon aikaa että olisi varaa todella miettiä ja keskittyä hommaan, saati epäonnistumisen hetkellä ruveta kaivelemaan kamerasta parempia asetuksia. Mutta sitten aina välillä homma natsaa kerrasta niinkuin näiden kuvien kanssa ja se kannustaa uusiin suorituksiin ja jatkamaan bloggaamista ja nimenomaan tyyliblogia.


---------------------------
-neulejakku Holmström Second Hand
-farkut Object
-rannekoru H&M
-kengät Andiamo
-laukku äitin vanha

perjantai 12. syyskuuta 2014

Katse maassa vai pilvissä

Minulle on tyypillistä kulkea ja kävellä katse luotuna kohti maata. Ei ole ollenkaan harvinaista, että väistän karvamatoja, koppakuoriaisia tai muurahaisia sellaisten osuessa askeleeni kohdalle. Minua kiinnostaa kasvit, ötökät ja perhoset. Erittäin mielenkiintoisia ovat kalliot, kivenkolot ja suuret kivenlohkareet. Haaveilen vielä löytäväni niistä merkkejä asuinseutumme esihistoriallisista asukkaista.

Nyt kun puinnit ovat kylällämme suurimmaksi osaksi tehty, on mahdollista taas valikoida koirien kanssa joka päivä erilainen peltoreitti tai puikahtaa välillä metsään ja palata aina eri kohdasta takaisin pellolle. Vaikka maaseudulla ei olekaan liikenteen tuottamaa melua, on meillä kausittain maanviljelystä aiheutuvia ääniä. Toissa päiväisellä kävelyretkelläni tein havainnon, että oli taas ihan hiljaista, kuului vain palokärjen kimeä vihellys, puimurit, traktorit ja viljankuivaajat ovat hetkeksi hiljenneet.



Kun kulkee katse luotuna maahan, voi löytää ihmeellisiä aarteita. Tämä metalliesine löytyi pellolta muutamien satojen metrin päästä kotoamme. Esine vaikutti niin mielenkiintoiselta, että kiikutin sen isälleni tunnistettavaksi. Isäni epäili sen olevan vanha bensatankin korkki, ehkä moottoripyörän (huomaa sormille sopiva ratastus). Erikoiseksi asian tekee, että korkki löytyi kotipelloltamme mutta isä ei ainakaan ihan heti muistanut missään koneessa meillä olleen tällaista korkkia, joten mistä se on pudonnut, kenen koneesta ja kuinka monta vuosikymmentä sitten?


Isot kivet voivat aiheuttaa maatalouskoneille vahinkoja. Maatalon likkana tulee ihan luonnostaan peltolenkeillä tehtyä myös hyötyhommia ja kerättyä kaikki vastaan tulevat nyrkkiä suuremmat kivet pois. Tässä työmaa, joka ei ikinä lopu. Jännä mikä määrä tuolta maan alta kivenlohkaretta putkahtaakin pintaan joka vuosi.





Taskuistani löytyy lähes poikkeuksetta retkiltäni löytynytta ruostunutta pienesineistöä- pultteja ja sokkia. Viimeksi kun tyhjensin fleeseni taskut ennen takin pesuun laittamista, löytyi sieltä kuusiokoloavain ja "ehkä" kolikko, voi myös olla vaikka kärrypoletti tai ihan mitä tahansa muuta.

Mietin aina välillä minkälainen maailma minulta jää näkemättä kun katselen vain kenkäni kärkiä mutta yrityksistä huolimatta huomaan hetken taivaalle katselun jälken siirtäneeni katseeni takaisin maahan.

Huomaatko sinä kävelyretkilläsi havainnoivasi enemmän muurahaisten vai lintujen maailmaa?

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Niittohommissa





Niityn niittohomma on tälle vuodelle tehty. Tänä vuonna jätettiin viikate suosiolla nojaamaan tallin seinään ja isäni kävi kaatamassa niityn traktorilla ja niittokoneella. En itse ollut paikalla mutta kuulemma puolessa tunnissa homma oli ollut selvä. Viikatteen kanssa olisi saanut huhtoa useammankin päivän.

Kaadettu heinä haravoitiin kasoille ja nosteltiin heinähangolla traktorin peräkärrylle. Heinää tuli kolme täyttä kärryllistä. Siis kolme täyttä kärryllistä ravinteita eli voimaa on taas viety niityltämme pois ja samalla varmistettiin pienten niittykasvitaimien valon saanti.

Niittymme on siis perustettu pellolle eli hyvin ravinteikkaalle multamaalle, jossa kasvit kasvavat rehevästi ja joutuvat keskenään kilpailemaan elintilasta. Niittykasvit ovat kuivien ketojen lajeja, jotka kärsivät kovasta kilpailusta. Niitolla pyritään vähentämään maaperän ravinteikkuutta ja niin turvaamaan niittykasveille suotuisat kasvuolot.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Ankkurinapit

Voisin aloittaa jokaisen asupostauksen sanoilla, tämänkin vaatteen olen aikoinut viedä kirpparille tai antaa eteenpäin.
 


Niin myös ankkurinappijakkuni oli aikeissa joutua kirppispussiin. En vain käsitä mitä mielessäni on liikkunut sellaisia ajatellessani. Olen käyttänyt tätä jakkua tänä syksynä enemmän kuin yhteensä niinä viitenä vuotena, joina jakku on kaapissani riippunut. Jakku on hienon sininen, siinä on hyvän pituiset hihat ja mielenkiintoisia yksityiskohtia kuten napit ja taskut. Parasta tietysti on hyvä istuvuus.

Suurin syy, miksi olen tiuhaan tahtiin luopunut vaatteistani tai ollut aikeissa niistä luopua on varmaankin se, että olin lasten kanssa niin kauan kotona. Kun vaate on riippunut käyttämättömänä kaapissa tarpeeksi kauan, tekee siitä mieli luopua. Käytämättömyys taas tietysti johtuu siitä faktasta, ettei kotioloissa tule kuljettua ankkurinappijakuissa vaan fleecepusakoissa ja verkkareissa.

Olen ehkä aiemminkin maininnut mutta kerronpa taas, että töissäkäynti on kivaa, kun saa taas pukeutua.


Hiukseni saivat pitkästä aikaa suoristusrautakäsittelyn. En ole rautaa käyttänyt sen jälkeen, kun leikkautin hiuksistani valtaosan pois kesällä. Ja siihen liittyen, suoristus kävi todella helposti ja nopeasti. Taas voin vain kiittää itseäni että extempore hyppäsin kampaajan tuoliin ja annoin valtuudet saksia reilusti tukasta pois.

Onko se vain minun silmissäni mutta koen olemukseni olevan siistimpi ja huolitellumpi suoristetulla kuin luonnonkiharaisella tukalla. Tai sitten luonnonkihara alkaa vain taas kyllästyttää ja on aika lämmitellä suhdetta suoristimen kanssa.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Syysistutuksia - harjaneilikat

Sain keväällä serkultani syntymäpäivälahjaksi pussillisen suomalaisia harjaneilikan siemeniä. Voisin kuvitella, että serkkuni oli ajatellut ne kylvettämän* niityllemme mutta koska niityssämme on vieläkin ihan liian paljon voimaa, en usko että neilikat pärjäisivät kilpailussa muiden kasvien kanssa etenkään juolavehnän. Kylvinkin sitten siemenet isoon ruukkuun, jaoin taimet kesällä useampaan ja nyt on aika istuttaa taimet maahan. 


Valikoin paikaksi pihastamme kohdan, johon ole jo aikaisemmin siirtänyt neilikoita kukkapenkistä ja jossa ne saavat rauhassa levitä. Maaperä istutuspaikalla on vanhaa metsänpohjaa eikä ollenkaan niin ravinteikasta kuin muualla tontillamme, joka on pääosin pellonpohjaa. Lisäksi paikka on kuiva ja aurinkoinen, luonnostaan sopiva niittykasveille.



Kolme purkillista taimia on nyt maassa. Kröhöm vielä olisi ainakin viisi purkillista jäljellä. Ajattelin jatkaa jo aloittamaani penkkiä vielä ainakin metrillä mutta taimia jää siltikin vielä hurjasti. Loput taimet löytävät luultavasti paikkansa naapureiden kukkapenkeistä.

Taitaa olla jokaisen siemenestä kasvattajan (positiivinen) ongelma, suuri määrä taimia, joita sitten jaetaan tutuille, sukulaisille ja naapureille.

Löysin Holmström Second Handilta me naiset-lehtiä vuodelta -62. Lueskelin niitä tuossa äsken. Voi miten kieli oli silloin erilaista. Oih miten naiset olivat silloin kauniita ja tyylikkäitä. Ja miten hilpeitä mainoksia. Lehtiä jäi vielä hyvä pino kauppaan. =)