perjantai 8. elokuuta 2014

Syksy






Lähdin iltamyöhällä vielä pyöräilemään ja ihailemaan metsien reunoihin noussutta usvaa. Lämpömittari näytti vain kolmeatoista astetta, oli pukeuduttava villatakkiin. Oli ihan hiljaista, vain polkupyörän rahina soratiellä. Jostain usvan takaa kuului rauhallinen mutta terävä kavioiden kopse. Jännä tunne, kun kuulee äänen mutta usva peittää ratsastajan näkyvistä. 

Yhtä nopeaa kun usva oli noussut, oli se myös poissa. Minulla oli lähtiessäni ajatus, että tulomatkalla kuvaan vielä erästä latoa usvan keskellä mutta 15 minuuttia myöhemmin oli vain lato eikä enää toivomaani taustaa. Älä siis aikaile, jos haluat kuvata usvaa tai usvassa. Eilinen metsien reunoille noussut näytös kesti vain puolisen tuntia.

4 kommenttia:

  1. Huuu, hieno, aavemainen fiilis näissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto ja sen valot, varjot ja ilmiöt tuovat kyllä oman tunnelmansa kuviin.

      Poista
  2. Ihan mielettömän hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pitäisi tällaista extremekuvausta harrastaa enemmänkin. Aikainen syysaamu olisi myös mielenkiintoinen kuvattava. Esimerkiksi tänä aamuna auringon noustessa oli pilvistä mutta pilvien välistä loisti taivas epätodellisen turkoosinsävyisenä ja valo oli keltaista.

      Poista