torstai 28. elokuuta 2014

Pikatäytekakku

Kun pääsin töistä kotiin, oli vieraat jo melkein oven takana odottamassa ja minulla aikaa väsätä kakku 10 minuuttia. Ajatus kääretorttukakusta oli tullut kymmenen minuuttia aikaisemmin kaupassa. Ajatus kääretortun palasten asettelusta kukan muotoon tuli mieleen siinä samalla, kun aloin latomaan viipaleita lautaselle.



Tällä kertaa kerma ei olisi riittänyt koko kakun päällystämiseen, joten lusikoin kerman vain kakun päälle ja vaahtokarkkeja koristeeksi. Voisin ajatella toteuttavani tämän pikatäytekakun joskus toistekin mutta kiitos ilman kiirettä seuraavalla kertaa niin lopputuloskin olisi vähän kauniimpi. Myöskin kakkua kannattaa kostuttaa jollain, oli vähän kuivaa. Mutta muuten ihan jees ja ajoi asiansa kahvipöydän makeana leivonnaisena.


Toissapäiväisen työmatkani viimeiset tunnit vietin Ikeassa. Harmillisesti lihapullat jäivät syömättä tällä kertaa, kun vain toinen linjasto oli käytössä ja jono pitkä ja minä kärsimätön. Mutta siis asiaan. Ostin tuollaisen vatkauskulhon ja jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen voin antaa suosittelut kulhon ostoon. Kätevää ja siistiä kermanvatkausta. Tuohon kannen reikään on siis vielä kansi niin kulhoa voi käyttää myös ruuan säilytykseen.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Monikäyttötrikoomekko

Tiistai vierähti Tampereella työmatkalla. Yleensä kun olen menossa tapaamisiin, valitsen ylleni jotain sellaista joka on tuttua ja turvallista ja yleensä se on farkut, t-paita ja neuletakki. Tällä kertaa olin jo valinnut ne siisteimmät tummansiniset farkkuni mutta vetäessäni niitä ylleni ne tuntuivat yhtäkkiä kinnaavilta ja ikäviltä. Lisäksi olin lähdössä reissuun omalla autolla ja ajatus puristavista farkuista pitkällä automatkalla ei enää houkuttanutkaan.
 
Vaihdoin lennosta farkku-t-paita-neule yhdistelmän trikoomekkoon ja neuleeseen ja ajattelin, että kokeillaan. Mekko on paljon käytetty ja siinä mielessä se oli turvallinen valinta. Yhdistelmä toimi oikein hyvin- tuttuudessaan toi turvallisuutta sekä varmuutta ja matkustusmukavuus oli kaikessa trikoudessaan tietenkin huippu. Ehkä nyt alan uskoa, että hameet ja mekotkin voivat olla turvallinen valinta asiakastapaamisiin eikä aina tarvitse pukeutua pitkiin housuihin etenkin, kun ne yleensä puristaa.
 
Tämä mekko alkaa olla jo olla vähän nyppyinen ja siinä kondiksessa, että olisi aika etsiä uusi samanlainen ja siirtää tämä kotikäyttöön. Minkähänlaista tuotantoa Finnwearilla on tänä päivänä, onkohan niillä nettikauppaa? Jos saisin uuden samanlaisen, tässä kun on kaikki kohdillaan: oikea pituus, erinomainen yhdisteltävyys ihan minkä tahansa vaatekappaleen kanssa, pienet hihat, laskeutuva ja miellyttävä materiaali, oikeanlainen kaula-aukko ja sanoinko jo pituus.
 





Uudet klopottimet pääsivät eilen ensi kertaa käyttöön. Minähän siis menin viime viikolla ostamaan kenkäkaupasta avokkaisiini puolipohjallisia, tai niin ainakin itselleni uskottelin, ja kaupasta ulos astuessani olin ostanut uudet syyskengät sekä ne pohjalliset. Koskahan olisin niin aikuinen, ettei itseään enää tarvitsisi huijata ajatuksella "muka vain katselemaan" kun ostoaikeet kuitenkin on mielessä, jos mieleinen pari löytyy.
 
Kiitos pihaan piipahtaneelle naapurin rouvalle kenkäkuvista =) Kenkiä on tavattoman vaikea kuvata itse.
 
--------------------------
-neuletakki Indiska kirppis
-mekko Finnwear kirppis
-huivi kirppis
-sukkikset Norlyn
-kengät Andiamo
-laukku Lumi
-koru lahja

lauantai 23. elokuuta 2014

Rohkeasti yhdistelemään kuoseja

Ehkä parasta hoitovapaalta töihin paluussa on että saa taas pukeutua muuhun kuin verkkareihin. No toki kotonakin ollessa saa pukeutua vaikka iltapukuun mutta ei se kauheasti inspiroi eikä ole käytännöllistä. Kotona lasten kanssa ollessa vaatteet pitää olla sellaiset että siihen saa helposti heitettyä ulkovaatteet päälle plus että niillä pystyy istumaan hiekkalaatikon reunalla plus että niillä voi tarpoa metsissä ja pelloilla plus että niillä tarkenee plus että ne on helposti pestävät.

Vaatekaappini on ihan eri tavalla käytössä, kun viisi päivää viikosta käy ihmisten ilmoilla. On superkivaa iltaisin katsoa läpi vaatekaapin aarteet ja pohtia kokonaisuuksia. Kaikki silitettävätkin vaatekappaleet ovat taas käytössä.





Entinen minä olisi pukenut kirjoneuleen pariksi yksivärisen, luultavasti mustan topin mutta ehei nykyinen minä heittää neuleen alle kukikkaan paidan ja kietaisee kaiken kirjavuuden päälle slaavilaisia suuria kukkia.

Se into, palo ja rohkeus mikä pukeutumisestani on ollut vuosikaudet kateissa alkaa taas löytyä. Kun mietinkin sitä rohkeutta miten pukeuduin yläasteella ja lukiossa, tyyliin farkut, bootsit, veljen ruutuflanellipaita ja siihen päälle joku ehkä isän vanha harmaa puvun liivi. Tai veljen ylioppilaspuvun housut, isän kauluspaita, kelsiturkki ja maiharit.

Vitsit olen kaivannut tätä. Olisiko tämä nyt sitä itsensä löytämistä.

-----------------------------
-neuletakki Indiska kirppis
-paita H&M kirppis
-hame Marc O'Polo
-huivi kirppis
-kengät Caprice

perjantai 22. elokuuta 2014

Tukka tötteröllä niittyä viikatoimaan


Aina silloin tällöin tulee otsatukka kiepautettua tötterölle fiftari-tyyliin ja takatukka korkealle ponnarille ja joka kerta mietin samaa, että miksi en useamman pidä tukkaani tähän tyyliin. Pidän fiftarityylistä mutta toteutan sitä lähinnä vahingossa niinkun kaikkia muitakin tyylisuuntauksia. En vieläkään tiedä olenko lintu vai kala tyylini suhteen.

Teini-iässä tuota otsatukan kampausta taidettiin kutsua juppikuplaksi vaikka taisi juppien aika alkaa jo olla ohi minun saavutettuani teini-iän.



Tämä hamonen kuuluu sarjaan pitääkö vai pistääkö kiertoon. Ostin sen kirpparilta jo alkukesästä mutta ylleni sain sen vasta nyt. Hameen ongelma on vuoresta huolimatta sen läpikuultavuus. Läpikuultavuus vaatii, että alla käyttää paksumpia sukkiksia ja siksi kait hameen ensitestaus onkin jäänyt syksyyn vaikka kesähameeksi tämän ajattelin. Hameen toinen ongelma on polyesteri+polyesteri, joka aiheuttaa sen, että hame sähköistyy ja kietoutuu jalkojen ympärille. Mikäs siihen sähköistymiseen olikaan avuksi, hiuslakka? Fairy?

Taidan kuitenkin hameen vielä toistaiseksi pitää. Tykkään sen mallista ja värimaailmasta, värit tuovat kivan piristyksen harmaaseen syksyyn. Ja hame sopii hyvin yhteen omasta kirppiskassistani shoppailemani neuleen kanssa. Miten ihmeessä olen aikonut luopua tästä neuleesta!



Kyllä se nyt auttamatta on vaan syksy. Sen kertoo niittymmekin, joka on saanut ylleen syksyisen ruskean värisävyn. Niityn oikeastaan ainoa pakollinen vuosittainen hoitotoimenpide on syksyinen niitto viikatteella ja niittojätteen kerääminen maaperän köyhdyttämiseksi. Viikatoiminen on aika hauskaa joskin raskasta hommaa. Ehkä tylsintä niittourakassa on haravointi ja kasojen keräys pois niityltä. Ihan vielä viikatoinnin aika ei ole vaan odotamme vielä hetken, että viimeisetkin kaunokit (ruskeat törröttäjät) saavat siemenensä valmiiksi ja levitettyä maaperään ja sitten vasta rupeamme kaatohommiin.

tiistai 19. elokuuta 2014

Amerikkalainen unelma


Kuinka usein amerikkalaiset elokuvat ja sarjat päättyvät hetkeen, jossa päähenkilöt istuvat terassilla puutarhakeinussa käsissään kuppi teetä ja käyvät vielä kertaalleen läpi tunnerikasta päiväänsä ja ehkä vielä halaavat kyyneleet silmissään. Ne hetket ovat useimmiten onnellisia ja tunnelma on lämmin, valot hämyisät ja katsojalla hyvä mieli.

Sen lämpimän tunnelman olen minäkin ihan pikkulikasta asti halunnut kokea mutta sen sijaan, että olisin matkustanut Amerikkaan tuonne terssikeinujen luvattuun maahan sitä kokemaan, olen tyytynyt haaveilemaan omasta keinusta terassillemme.

Olen etsimällä etsinyt oikeanlaista ja on meidän terassilla jo muutama keinu käynytkin. Olen myös ollut jo hankkimassa kahden istuttavaa keinua jalaksilla mutta todennut sellaisen sitten liian arvokkaaksi pihakäyttöön ja jalaksilla olevassa olisi ollut myös se huono puoli, että siitä lähtee kova ja kertautuva ääni jalasten rullatessa terassilautoja pitkin. Olen harkinnut ihan uutta metallista puutarhakeinuakin mutta ne ovat nykyisin aika korkerunkoisia ja usein huonolaatuisia eivätkä miellytä silmää kuten vanhat.

Tänä kesänä pääsin vihdoin toteuttamaan unelmani keinusta, kun sukulaisen muuttaessa saimme hakea tämän keinun ihan ilmaiseksi. Keinu on ulkonäöltään vielä aika rujo mutta sen voi sitten maalata, kun siltä tuntuu.

Aika monet iltateet olen keinussa jo juonut, katsellut laskevaa aurinkoa ja joskus kuunnellut lintujen laulua toisinaan sateen ropinaa. Parasta keinussa on, että sen voi jättää talveksi paikoilleen ja jatkaa kautta toppavaatteisiin kietoutuneena, lämmittävä kuuma kaakaokuppi kädessä tähtiä katsellen.



Flunssa on kiertänyt tiiviisti perhettämme viimeiset viikot ja minäkin sen nyt sitten sain. Voi tympeys, kun saa taas niistää. Huomenna jatkuu pilates kesätauon jälkeen. Olin aikeissa ilmoittautua maanantain ryhmään mutta se oli yllätyksekseni täynnä eikä tuohon huomiseenkaan ryhmään ollut kuin kaksi paikkaa jäljellä. Toivottavasti oloni ei tästä huonone ja joutuisin perumaan jumpan. Olen harrastanut pilatesta nyt aktiivisesti kolme vuotta ja voin sanoa vihdoin löytäneeni lajin joka rauhallisuutensa takia sopii minulle ja on auttanut suuresti selkäongelmiini.

maanantai 18. elokuuta 2014

Mitkä ovat kriteerit hyvälle ja onnistuneelle asukuvalle?

Minkälainen on oikeanlainen ja hyväksyttävä tausta blogin asukuville niin että kuvista voi sanoa niiden olevan hyviä? Tai mikä tekee asukuvasta mielenkiintoisen? Miten valikoituu paikka asukuville?



Olen lukenut, että yksi asia mikä tekee blogista mielenkiintoisen on se, että kertoo itsestään ja persoonastaan tarpeeksi. No, minähän en kerro itsestäni, tunteistani ja elämästäni juuri mitään. Blogini kertoo lähinnä harrastuksistani ja vain pintapuolisesti muusta elämästäni.


Siltä pohjalta ajatellen, onko nämä viikkosiivouksen keskellä otetut kuvat tällöin kiinnostavampia kuin jos taustana olisi pelkkä pelto, joku puska tai talon seinä? Kuvahan kertoo, että meillä on koira ja ehkä antaa jotain viitettä meidän sisustuksestakin ja että me asumme pellonlaidalla.

Blogimaailmassa siis asukuvilla pystyy halutessaan kertomaan enemmän persoonastaan riippuen minkälaisen taustan valitsee. Jos taas mietin asiaa siltä kantilta, että nämä tosiaan ovat asukuvia niin vaikka tausta on sekalaisen värikäs ja sisältää vähän toimintaakin niin silti asu itse tulee esille eikä häivy taustan sekamelskaan.


Oikeastihan tässä kävi niin että koska halusin ottaa kuvat uudet kenkäni jalassa, en voinut poistua terassilta koska nurmikko oli märkä ja toisaalta etupihan kalliomurske ei oikein houkutellut kengän nahkapohjaa vasten. Kun taas en halua kuvaan naapurin taloa ja toisaalta taas kuvat täytyi ottaa terassilla, valkoitui paikka näiden kriteerien mukaan juuri tähän. Juuri tähän kohtaan missä makaa koira uupuneena pitkän lenkin jälkeen. No, en halunnut häiritä koiraa ja ajaa sitä pois ja liittyen siihen en voinut ruveta siivoamaan kaiteitakaan, koska koira olisi häiriintynyt ja lähtenyt. Kuvauspaikan valintaan siis voi olla monenlaisia syitä.


Omasta mielestäni kuvat ovat just sopivan kotikutoisia ja rosoisia harrastelijabloggarin kamerasta. Kuvien katselijalla taas, riippuen mitä kuvista haluaa nähdä ja minkälaisia tunteita kuvat herättää, on valta päättää, ovatko kuvat hyviä, mielenkiintoisia tai ehkäpä häiritsevän sekaisia likaisine terassilautoineen.

----------------------------
-farkut, paita ja jakku kirppis
-korvikset Jatuli
-kengät Minna Parikka

perjantai 15. elokuuta 2014

Perjantai-ilta, suklaata ja Sinkkuelämää


Perjantai-ilta. Istuskelen yksiksein olohuoneen soffalla edessäni sekä läppäri että telkkari, muu perhe on jo mennyt nukkumaan. Kirjoitan yhtäaikaa postausta ja katson Sinkkuelämää-uusintoja vol 15. Joskus on ihanaa, kun saa tehdä omia lempihömppäjuttuja ihan rauhassa. Jääkaapissa odottaa kylmä olut ja kaapissa sipsipussi ja suklaata. Varsin leppoisaa ja mukavaa.



Käväisin tänään pikaisesti tsekkaamassa Fidan mekkorekit ja tein löytöjen löydön. Löysin mustan Filippa K:n mekon, jossa on tulppaanihelma, taskut ja selkäpuolella hieno napitus. Mekko menee sekä arkeen että juhlavampaa tilaisuuteen. Kauneus maksoi vain reilu neljä euroa. Niin usein kirppareilta ei löydä mitään mutta sitten aina silloin tällöin vastaan tulee ihan mielettömiä löytöjä.

---------------------------------
-housut Vero Moda
-tunika H&M huutonet
-neuletakki Broadway
-kaulakoru Aarikka kirppis
-sandaalit Bianco

keskiviikko 13. elokuuta 2014

1700-luvun markkinat Isooskyröös 9-11.8.2014

Vierailimme viime sunnuntaina Isonkyrön 1700-luvun markkinoilla. Kädentaitajia oli kymmenittäin paikalla myymässä tuotteitaan. Taisi lehdessä lukea, että enemmänkin olisi halukkaita ollut tulossa myymään mutta tila oli loppunut. Markkinat ovat vuosi vuodelta kasvattaneet suosiotaan, tänä vuonna tapahtuma oli venytetty kolmipäiväiseksi ja uskon, että väkeä on tasaisesti riittänyt jokaiselle päivälle. Itseäni ilahdutti suuresti kuinka monipuolisesti kädentöitä oli tarjolla; keramiikkaa, hopeakoruja, helmikoruja, sepäntöitä, tekstiilitöitä, akvarelleja, nahkaa, leivonnaisia... 





Kalannahasta työstetyt jutut Mad(de) in Bergö.






Kierrätysmateriaaleista valmistettuja korvakoruja Kiva Veera. Ymmärsin, että esimerkiksi sulat ovat osin kirppareilta puretuista koruista, osin tutun kanalasta, osin ulkomaanmatkoilta luonnosta löytyneitä. Ihanaa, kun koruilla on jo valmistusvaiheessa tarina.


Ensi vuonna varaan aikaa tapahtumaan koko päivän, että ehdin rauhassa kiertämään kojuja ja jututtamaan käsityöläisiä. Vaikka viihdyimme markkinoilla yli kaksi tuntia, taisin silti ehtiä tutustumaan vain kolmannekseen kojuista.

tiistai 12. elokuuta 2014

Arki






Loma loppui ja kello herättää taas arkisin 5:15. Koirien kanssa ulos, puuron keitto, kuppi kahvia, pikainen meikkaus, hiusten kohennus ja loikka autoon. Kyllä se tästä taas lähtee.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Helppo herukkapiirakka kookosmurukuorrutteella

Kävimme eilen keräämässä vanhempieni puutarhasta herukoita pakastimeen. Marjoja kerätessä iski into leipoa herukkapiirakkaa. Piirakassa on kaksi erillistä osaa itse pohjataikina ja murukuorrute. Murukuorrutteeseen tuli kookoshiutaleita, jotka kruunasivat piirakan maun. Todella hyvää. Syssymmällä voisi reseptiä kokeilla puolukan kanssa. Kirjaan ehdottomasti reseptin reseptikirjaani.


Resepti Ruokalan nettisivuilta.

perjantai 8. elokuuta 2014

Syksy






Lähdin iltamyöhällä vielä pyöräilemään ja ihailemaan metsien reunoihin noussutta usvaa. Lämpömittari näytti vain kolmeatoista astetta, oli pukeuduttava villatakkiin. Oli ihan hiljaista, vain polkupyörän rahina soratiellä. Jostain usvan takaa kuului rauhallinen mutta terävä kavioiden kopse. Jännä tunne, kun kuulee äänen mutta usva peittää ratsastajan näkyvistä. 

Yhtä nopeaa kun usva oli noussut, oli se myös poissa. Minulla oli lähtiessäni ajatus, että tulomatkalla kuvaan vielä erästä latoa usvan keskellä mutta 15 minuuttia myöhemmin oli vain lato eikä enää toivomaani taustaa. Älä siis aikaile, jos haluat kuvata usvaa tai usvassa. Eilinen metsien reunoille noussut näytös kesti vain puolisen tuntia.

tiistai 5. elokuuta 2014

Lapset järjestävät yllätyksiä




mekko h&m / hattu Pulse / kaulakoru kirppis / laukku Holmström Second Hand / kengät Bianco



Kävimme viime lauantaina tutustumassa Pietarsaaressa Rosenlundin pappilamiljööseen ja Aspegrenin puutarhaan. Olin innoissani, nyt minä saan kuvata ja kirjoittaa blogiini oikean ensimmäisen matkaraportin vaan toisin kävi. Aloitettiin kierros Cafe Rosenlundissa, jossa nuorimmaiseni päätti hmm... miten sen nyt ilmaisisi, ettei häntä enää huvitakaan olla kiltti pieni lapsonen. No, muiden ihastellessa puutarhan ihmeellisyyksiä...


...me syötimme lampaita. =)


Mutta olen jo aikaa sitten oppinut, ettei näitä juttuja turhan vakavasti kannata ottaa. Lasten kanssa tapahtuu ja suunnitelmat muuttuvat lennosta. Ja olihan se vain aika hauska seurata lapsen iloa, kun lampaat seurasivat meitä määkien pitkin aidan viertä ja hän sai kerätä ja syöttää lampaille voikukan lehtiä.

Kiitokset asukuvista Elina!