torstai 31. heinäkuuta 2014

Vadelmia etsimässä


Ehkä kaikista mukavin ulkoilumuoto mitä tiedän on kierrellä pitkin pellonreunoja koirien kanssa kumpparit jalassa. Maisema ja sen värimaailma muuttuu kasvukauden vaiheita seuraten, loppukesäsästä viljan tuleentuessa ja kypsyessä voi sen tuoksusta aistia syksyn. Ohrapellon reunaa kulkiessa on ihana nostaa käsi vihneiden tasalla ja tuntea niiden kutitus kämmenpohjassa. En enää voisi kuvitellakaan asuvani missään muualla, nämä pellot ja metsät ovat kotini.


Tällä kertaa lenkillämme oli suunta ja tarkoitus. Lähdimme tarkistamaan vadelmatilannetta paikasta, josta viime vuonna poimin niitä parisen litraa. Ihan mukavasti marjoja näytti olevan, ei nyt ehkä paria litraa löydä mutta sen verran että saa syömä- ja puuromarjoja. Minulla ei ollut purkkia mukana, joten täytyy mennä käymään toisen kerran.




Ei tehty mitään erityisen pitkää lenkkiä mutta helteet ottavat erityisesti koirilla koville. Onneksi meillä on suhteellisen vilpoisaa sisällä ja lenkin jälkeen koirat pääsevätkin halutessaan heti sisälle vilvoittelemaan.

Talo on hiljentynyt ja vieraat lähteneet. Mutta emme aio nyt ollenkaan hiljentyä vaan bileet jatkuvat toisessa osoitteessa viikonloppuna suvun tapahtuman "kokoontumisajo 2.8." merkeissä. Ja ne bileet ovatkin aina ne vuoden parhaat ja odotetuimmat!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti