torstai 24. heinäkuuta 2014

Niittykukkien aikaan


Niittymme kukkii nyt vahvimmillaan. Voimakkaimmat heinäkuun kukkijat taitavat olla päivänkakkara, keltainen pietaryrtti (tutummin nappikukka) ja ahde- tai nurmikaunokki. Kylvämämme niittykukkaseos sisälsi molempia kaunokkeja enkä ihan heti erota kumpaa (vaiko molempia) kukka on. Viime vuonna saimme nauttia runsaammasta kirjosta erilaisia niittykasveja mutta tänä vuonna lajeja on ollut vähemmän. Toivon, että viime vuonna kukkineet ovat tuottaneet runsaasti siemeniä ja kukkisivat taas ensi kesänä. 



Huh, hellettä on riittänyt. Oikeastaan aika ihanaa. En ole aina tykännyt helteistä, olin ennemmin se joka valitti kun lämpötilat nousivat yli 25:n ja auringon sijasta hakeuduin tiukasti varjoon. Pari vuotta sitten Italian reissullamme päätin opetella tykkäämään helteestä, oli vähän pakkokin jos aikoi viettää lasten kanssa aikaa altaalla ja rannalla. Se, että välttelin helteitä ja aurinkoa johtui paljolti siitä, että tunsin niiden vievän hetkessä kaikki voimani. Sanoisin, että asenteen muutos oli se ensimmäinen askel kohti helteiden parempaa sietämistä ja sen jälkeen tuin päätöstäni varustautumalla rannalle tuhdein eväin: limsaa, mehua, suolapähkinöitä, viinirypäleitä, tomaatteja, suolakeksejä. Ei minusta mitään auringonpalvojaa ikinä tule mutta nyt hellejakso, joka saattaa kestää useammankin viikon ei ole minulle enää kidutusta vaan osaan nauttiakin siitä.



Onnekseni olen saanut tehdä töitäni hetken etänä ennen huomenna alkavaa lomaani. Ei ole tarvinnut raahautua helteessä toimistolle ja olen säästynyt helteiden aiheuttamalta pukeutumis-, hius- ja meikkausongelmilta. Kotitoimistossani olen voinut istua hihattomissa hellemekoissa ja lyhyissä farkkushortseissa ja tukka ihan vapaasti joko liimaantuneena otsaani tai epämääräisin ponnari- ja pinnivirityksin ylös nostettuna. 

Toivottavasti kauniit kelit jatkuvat vielä tulevinakin päivinä.

2 kommenttia:

  1. Voi että mä olen kyllä nyt vähän katellinen - ottaisin silmänräpäyksessä tuommoisen kukkaniityyn omaankin pihapiiriin! Ehkä vielä joku päivä :) Toistaiseksi kasvatellaan niitä kukkasia ruukuissa kun oma pieni piha on pelkkää kivilaattaa ja puista terassia, buu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitty on tuonut pihaamme myös valtavasti surinaa ja pörinää hyönteisten muodossa ja surina ja pörinä taas vetää lintuja. Etenkin pääskyset lentelevät iltaisin niityn yllä syömässä pörisijöitä. Perhosiakin on näkynyt ihan kivasti.

      Poista