tiistai 1. heinäkuuta 2014

Enemmän liikuntaa ja vähemmän pullaa


Kolme kuukautta uudessa työpaikassa, alkaa tuntua että alan päästä asioiden päälle- minä luotsaan päivän tapahtumia eikä tapahtumat enää niinkään minua.

Kaikki energia on mennyt viime kuukausina vain ja ainoastaan uuden työn opettelemiseen sen kustannuksella, että liikuntaharrastukset ovat jääneet vähemmälle. Huhti-toukokuulla jäi pilates ja lentopallokin kesätauolle, joten harrastaminen on ollut täysin oman aktiivisuuden varassa.


Kun elämä on alkanut helpottamaan työmaan saralla, on kipinä liikuntaan taas herännyt. Eilen kävin muutaman viikon tauon jälkeen taas juoksemassa. Ennakko-odotukset juoksukestävyydestä eivät olleet hääppöiset pitkästä tauosta johtuen mutta lenkki menikin kevyesti, suunnitellun tunnin sijaan juoksinkin puolitoista. Sykkeet pysyivät koko matkan maltillisena ja pari viimeistäkin kilometriä sujuivat ongelmitta. Ja se olotila liikunnan ja onnistuneen suorituksen jälkeen- ihan mahtava!


Olen vienyt hyvänolon ja vielä vähän terveellisemmän elämäntavan tavoittelun suoritusmuotoista liikuntaa pidemmällekin. Pyrin tekemään arjessa pieniä tekoja, joilla on positiivisia vaikutuksia terveyteeni. Arkiliikunta töissä: hissin sijaan portaat, hyvä työergonomia, matka työpöydältä tulostimelle on kaksi askelta- nouse ylös ja ota ne kaksi askelta, älä hinaudu tuolin kanssa, pari pientä pilateshetkeä työpäivän aikana. Arkiliikuntaa taas kotona tulee harrastettua ihan luonnostaan, kun on lapsia, koiria, puutarha ja kodin askareet.


Sitten päästään aiheeseen pulla. Olen perso makealle! Töissä on aina keksipaketti pöydällä- suklaakeksejä, vohveleita, kaurakeksejä ja minähän syön, kun tarjolla on: aamukaffilla, lounaan päälle, iltapäiväkaffilla ja joskus siinä välilläkin. Sitten luin Shoe Lover blogista jutun Avainsanoja. Aivan kuin teksti olisi tullut omasta näppäimistöstäni. Kyllä, minä lähden mukaan: Ei sokeria ja vähemmän valkoisia jauhoja! Millekään täyskieltäymyksen tielle en kuitenkaan lähde mutta jos pystyn vähentämään arkipullat ja ne kauppareissujen suklaapatukat, olen jo reilusti voiton puolella.


Ah, tuntuu hyvältä, kun on potkinut itsensä taas liikkeelle.

Kamerani lainajalusta on lainassa, joten asukuvia vähän hintsummin tulossa tulevina päivinä ellen sitten valjasta sitä miestä, joka meillä asuu, kuvaajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti