torstai 31. heinäkuuta 2014

Vadelmia etsimässä


Ehkä kaikista mukavin ulkoilumuoto mitä tiedän on kierrellä pitkin pellonreunoja koirien kanssa kumpparit jalassa. Maisema ja sen värimaailma muuttuu kasvukauden vaiheita seuraten, loppukesäsästä viljan tuleentuessa ja kypsyessä voi sen tuoksusta aistia syksyn. Ohrapellon reunaa kulkiessa on ihana nostaa käsi vihneiden tasalla ja tuntea niiden kutitus kämmenpohjassa. En enää voisi kuvitellakaan asuvani missään muualla, nämä pellot ja metsät ovat kotini.


Tällä kertaa lenkillämme oli suunta ja tarkoitus. Lähdimme tarkistamaan vadelmatilannetta paikasta, josta viime vuonna poimin niitä parisen litraa. Ihan mukavasti marjoja näytti olevan, ei nyt ehkä paria litraa löydä mutta sen verran että saa syömä- ja puuromarjoja. Minulla ei ollut purkkia mukana, joten täytyy mennä käymään toisen kerran.




Ei tehty mitään erityisen pitkää lenkkiä mutta helteet ottavat erityisesti koirilla koville. Onneksi meillä on suhteellisen vilpoisaa sisällä ja lenkin jälkeen koirat pääsevätkin halutessaan heti sisälle vilvoittelemaan.

Talo on hiljentynyt ja vieraat lähteneet. Mutta emme aio nyt ollenkaan hiljentyä vaan bileet jatkuvat toisessa osoitteessa viikonloppuna suvun tapahtuman "kokoontumisajo 2.8." merkeissä. Ja ne bileet ovatkin aina ne vuoden parhaat ja odotetuimmat!


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Koruja kirpparilta



Eilinen kirppiskierros tuotti kasan helyjä. Olen viime aikoina löytänyt kirppareilta enemmän koruja kuin vaatteita, eipä ole rahaakaan kulunut kirppiksille niin paljon kun koruja saa setin eurolla ja parilla. Nämä hopeanväriset rannerenkaat myytiin pakettina, johon kuului myös kaksi mustansävyistä muovista rengasta ja koko setti kustansi kaksi euroa. Olen myös oppinut käyttämään aikaisempaa enemmän koruja, nykyisin rivi rannerenkaita ranteessani on ennemmin sääntö kuin poikkeus myös korvakorut ovat löytäneet tiensä osaksi pukeutumistani. Olen tainnut käyttää aktiivisesti muita kuin hopeisia pieniä korvanappeja viimeksi 13-vuotiaana, jolloin muistan muotia olleen värikkäät papukaijat. Minulla oli pinkit papukaijat.


En ole tainnut oikein ikinä innostua Aarikan helmikoruista, tosin en ole viimeisinä vuosina heidän tuotantoaan seurannutkaan. Nyt löysin tämän pienen menneitä vuosikymmeniä henkivän lintukorun kirpparilta ja minun oli ihan ehdottomasti se saatava. Tykkään korun ajan patinoimasta väristä ja tuosta pienestä linnusta. Eikö olekin suloinen?


Meillä on kesävieraita. Vilskettä riittää sillä talossa pyörii parhaimmillaan seitsemän 3-8 vuotiasta lasta, kun mukaan laskee naapurinkin lapset. Tällä hetkellä tuossa viereisessä huoneessa taitaa olla lapsista kuusi ja täytyy myöntää, että minulla on "lieviä" keskittymisvaikeuksia tähän kirjoittamishommaan, kun kuuntelen etenkin noiden kolmevuotiaiden keskusteluja. <3

Mukavaa päivää!

---------------------
-mekko Nanso kirppis
-kaulakoru Aarikka kirppis
-rannerenkaat kirppis
-sandaalit Rieker

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kotimekko


Tämän mekon hinnasta kävin myyjän kanssa keskustelun ja vielä toisenkin ennen kuin pääsimme sopuun. Mekko oli myyjän äidin vanha ja itse ompelema. Ostin mekon jo viime kesänä kirpparilta mutta olen käyttänyt sitä vain pari kertaa viime kesänä ja tänä kesänä puin ensimmäistä kertaa ylleni tänään.


Mekosta tulee mieleeni entisajan arki- ja työmekko, jota käytettiin kotona kodin- ja lastenhoidossa ja navetta-askareissa. Mekko on suhteellisen hyväkuntoinen mutta kuitenkin paljonkäytetyn oloinen- taskutkin ovat jääneet matkalle, ompeleiden reiät enää osoittavat taskujen paikat. Ehkä työn ja arjen tuntu on mekossa niin vahvasti läsnä, että pidän tätä ennemmin kotimekkona kuin että lähtisin tällä lähikauppaa kauemmas.


Voinhan olla ihan väärässä ja tämä mekko olikin myyjän äidin paras mekko, jolla lähdettiin asioille kaupunkiin.



Lehdissä ja blogeissa on aina kauniita leikkokukkakimppuja vaaseissa ja aina niitä yhtä paljon ihastelen ja ajattelen, että pitäisi itsekin ostaa. Nyt minulla olisi kukkia piha täynnä mutta en tunnu saavan niitä vaasiin asti. Tänään poimin vasta kesän toisen kimpun, kun voisin poimia uuden aina edellisen lakastuttua.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Niittykukkien aikaan


Niittymme kukkii nyt vahvimmillaan. Voimakkaimmat heinäkuun kukkijat taitavat olla päivänkakkara, keltainen pietaryrtti (tutummin nappikukka) ja ahde- tai nurmikaunokki. Kylvämämme niittykukkaseos sisälsi molempia kaunokkeja enkä ihan heti erota kumpaa (vaiko molempia) kukka on. Viime vuonna saimme nauttia runsaammasta kirjosta erilaisia niittykasveja mutta tänä vuonna lajeja on ollut vähemmän. Toivon, että viime vuonna kukkineet ovat tuottaneet runsaasti siemeniä ja kukkisivat taas ensi kesänä. 



Huh, hellettä on riittänyt. Oikeastaan aika ihanaa. En ole aina tykännyt helteistä, olin ennemmin se joka valitti kun lämpötilat nousivat yli 25:n ja auringon sijasta hakeuduin tiukasti varjoon. Pari vuotta sitten Italian reissullamme päätin opetella tykkäämään helteestä, oli vähän pakkokin jos aikoi viettää lasten kanssa aikaa altaalla ja rannalla. Se, että välttelin helteitä ja aurinkoa johtui paljolti siitä, että tunsin niiden vievän hetkessä kaikki voimani. Sanoisin, että asenteen muutos oli se ensimmäinen askel kohti helteiden parempaa sietämistä ja sen jälkeen tuin päätöstäni varustautumalla rannalle tuhdein eväin: limsaa, mehua, suolapähkinöitä, viinirypäleitä, tomaatteja, suolakeksejä. Ei minusta mitään auringonpalvojaa ikinä tule mutta nyt hellejakso, joka saattaa kestää useammankin viikon ei ole minulle enää kidutusta vaan osaan nauttiakin siitä.



Onnekseni olen saanut tehdä töitäni hetken etänä ennen huomenna alkavaa lomaani. Ei ole tarvinnut raahautua helteessä toimistolle ja olen säästynyt helteiden aiheuttamalta pukeutumis-, hius- ja meikkausongelmilta. Kotitoimistossani olen voinut istua hihattomissa hellemekoissa ja lyhyissä farkkushortseissa ja tukka ihan vapaasti joko liimaantuneena otsaani tai epämääräisin ponnari- ja pinnivirityksin ylös nostettuna. 

Toivottavasti kauniit kelit jatkuvat vielä tulevinakin päivinä.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Matkamuisto Kroatiasta


Olimme viihtyneet lomallamme Kroatian Trogirissa jo muutaman päivän, kun päätimme tehdä päivämatkan Splitiin. Trogirista Splitiin on vain reilu puoli tuntia bussilla.



Aurinko paistoi ja oli kesäisen lämmin vaikka oli vasta huhtikuun puoli väli. Lomamme ajoittui aikaan, jolloin turistikausi ei ollut vielä alkanut, joten vanha kaupunki oli rauhallinen, oli tilaa kierrellä ja katsella. Pysähdyimme välillä syömään jäätelöä ja suklaalla täytettyjä crepesejä. Oi miten hyvältä maistui rauhallinen kupponen cappucinoa aurinkovarjon alla merta ja veneitä katsellen.



Tein pienen shoppailukierroksen yksinäni ja löysin mustan pitkän trikoomekon, jollaisesta olin haaveillut.

Tunnit kuluivat nopeaa ja vaikka kaupungissa olisi viihtynyt vielä pidempään, oli meidän lähdettävä majapaikkaamme, koska pienet matkalaisemme alkoivat väsyä.


 Mutta sovimme, että vielä jonain päivänä palaamme kaupunkiin.


maanantai 21. heinäkuuta 2014

My kind of launtaiehtoo


Lauantaina satoi vettä aika lailla koko päivän vaikka säätiedotus olikin luvannut pilvipoutaa. Iltasella pilviverho alkoi vähän aueta ja päätin lähteä koirien kanssa katsomaan löytyisikö yhtään mustikkaa.

Heti ensi hetkinä metsässä tapahtui sellainen juttu, että poimiessani marjoja näin sivusilmällä jonkun kulkevan takaani metsänsiimeksessä. Ajattelin ensin, että se oli toinen koiristamme mutta kun suoristin selkäni ja katsoin ympärilleni, oli toinen koira oikealla puolellani ja toinen vasemmalla eli se kolmas oli sitten joku joka ei kuulunut seurueeseemme. Ensin vähän säikähdin, koska keväällä on nähty karhujakin tässä meidän kulmilla mutta annoin sitten asian olla ja ajattelin että olkoon mikä eläin tahansa, luultavasti se pelkää meitä enemmän kuin me sitä. Että voin nyt sitten arpoa nähneeni karhun, peuran tai hirven.


 
 

Mustikkasaalis jäi vähäiseksi ja hyttysiä oli niin paljon, ettei silmiä voinut kunnolla auki pitää mutta hyvä retki silti. Oli niin rauhallista, ilma raikas sateen jäljiltä, kypsyvän viljan ja metsän tuoksut ja olihan minulla seuranani parhaat lenkkiseuralaiseni. Kun lähdimme kotiin alkoi vähän piskotella vettä mutta sekään ei haitannut, kun ilma oli niin lämmin. Lompsittiin rauhallisesti kotiin, kiire ei ollut minnekään.

Mites muualla päin Suomea, onko mustikkaa? Täällä Pohjanmaalla, kolkissa joissa olemme kiertäneet, on mustikkaa ollut todella huonosti. Taisi alkukesän kuivuus pilata kukinnan ja kylmät hallayöt viedä loput.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Carrie Bradshaw- mekko


Kun näin tämän mekon ensi kertaa, mieleeni juolahti Sinkkuelämää ja Carrie Bradshaw. Voisiko Carriella olla samanlainen tai samantyylinen mekko sarjassa Sinkkuelämää? Vai mistä moinen mielleyhtymä?



Olen ollut aikeissa lyhentää mekon polvipituiseksi ja olen ollut aikeissa ottaa yläosaa saumoista sisään mutta loppuviimein päädyin 0-vaihtoehtoon eli en ole muokannut mekkoa mitenkään. Ja hyvä näin.



mekko Fida / hiuskoriste ? / korvikset Glitter / sandaalit Rieker

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Perjantain kirppislöydöt

Käväisin tänään pienellä kirppiskierroksella. Mukaan tarttui ihan jees juttuja ja sitten jotain ihan kummallisiakin.


Valkoinen (keitto?)villa bleiseri on Ritva Fallan tuotantoa. Bleiseri on todella hyvässä kunnossa valkoiseksi vaatekappaleeksi, joten joko sitä ei ole juurikaan käytetty tai sitten siitä vain on pidetty hyvää huolta. En ole ollenkaan varma tuleeko bleiseriä käytettyä mutta on se niin nätti, ettei sitä olisi kirpparillekaan voinut käyttää ja hintakin jäi alle vitoseen.

Granberriesin levy löytyi "Ota tästä" hyllystä. Jonkinlainen muistikuva minulla on, että bändin musa on aivan kuunneltavaa tavaraa mutta sehän selviää ihan just asettamalla levyn soittimeen vaan enpä tullut edes tarkistaneeksi onko kansien sisällä levy. Se jää vielä yllätykseksi. Eikös tämä ole ysärimusaa, ainakin solistin vaatetuksesta voisi sellaista päätellä?

Sitten oli vain saatava ostaa pullollinen hiekkaa. Katsoin ensin, että pullo on keramiikkaa mutta se onkin lasia ja pullon sisään on joku omin pikkukätösin asetellut hiekat tuollaisin kuvioin. Kun asetelma on ollut valmis, pullon suu on sinetöity. Ehkä olen saanut auringonpistoksen, kun kannan tällaista kamaa kotiin mutta sinne meidän kesähuoneeseemme se sopii. Pullosta tuli mieleeni sana kitch. Onko tämä kitchiä?


"Kotini on linnani" ristipistotyön olin suunnitelut kesähuoneeseen mutta pahkura sentään, kun se sopii nätisti kuistin ikkunaan ja siihen se saa jäädäkin väliaikaisesti-pysyvästi.

CocaCola-palapelin kuva oli niin ihana, että peli lähti ihan sillä mukaan plus rakastan palapelien tekemistä. Mietin myös salaa, että voisinko laittaa valmiin palapelin kehyksiin? Voisin myös toisaalta kuvitella, että CocaCola-merkillä varustetut esineet voivat joskus olla keräilykohteitakin mutta silloin tätä ei saisi kelmuttaa kehyksiin.

Tämmöisiä kirpparilöytöjä tänään, jotain järkevää ja jotain ihan hassuja juttuja.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Emergency Spot Fix - näpyistä eroon


Olen omistanut koko ikäni kohtuullisen hyväkuntoisen ihon. En muista, että teininäkään olisin erityisesti kärsinyt finneistä vaikka olihan niitä otsan alueella ja nenän pielissä. Teini-ikä meni mutta sitten tuli 30-kriisi. Eikö se riitä että alkaa valtavaa vauhtia harmaantua kolmekymppisenä? Ei, vaan sen lisäksi sain mahtifinnit leukaan, joita ilmestyy tasaiseen tahtiin. En ole keksinyt mikä ne aiheuttaa. Hormonifinneiksi olen kuullut niitä sanottavan, joten kai sitten jotain hormoneihin liittyvää.

Nämä hormonifinnit ovat siitä kamalia, että ne ovat valtavan kokoisia punaisia palloja, jotka sinnittelevät asemissaan muuttumattomana päiväkausia. Minä en olen tässäkään suhteessa kovin kärsivällinen vaan sormet syyhyää niitä puristelemaan, joka vain tietysti pahentaa tilannetta. Lopputulos on punainen hitaasti paraneva arpi leuassa, jota sitten saa peitellä meikkivoiteella ja muilla peiteaineilla.

Olen ollut tietoinen, että eri valmistajilla on täsmätuotteita finneihin mutta en sitte kuitenkaan ole niitä jostain syystä tullut kokeilleeksi. Eilen kävin kosmetologilla kasvohoidossa ja hän suositteli Dermalogican finnintappajaa. Ihana sana tuo finnintappaja, eikö. Mutta pitää olla kovat sanat sodankäyntiä aloittaessa. Laitan voidetta näppylöihin aamuin ja illoin heti ihonpuhdistuksen jälkeen. Aika näyttää onko tuotteesta apua.

Onko aikuisiän finnit sinulle tuttu kiusa?

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pinaattilätyt


Ensimmäinen erä pinaattia on nyt pakastimessa ja toinen erä toivottavasti vielä tulossa. Toki asiaa auttaisi, että saisi siemenet maahan... Pinaattikeittoa ja fetapinaattipiirakkaa tuli valmistettua jo aiemmin. Alkuviikosta paistoin pinaattilättyjä. Reseptini ainesosat vaihtelevat sen mukaan mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa tälläisin aineksin.

Pinaattilätyt:

-2 munaa
-3 dl kauramaitoa
-3 dl punaista maitoa
-2 dl ohrajauhoja
-2 dl vehnäjauhoja
-muutama töräys mallasuutetta
-puolisen desiä Neito-öljyä
-ripaus suolaa

Reseptin salaisesta ainesosasta, mallasuute, voit lukea lisää Laihian Mallas Oy:n kotisivuilta.


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Free size



Olen ehkä löytänyt maailman mukavimmat kesähousut. Kangas on puuvillaa ja housujen vyötärö on yhtä isoa joustoresoria, jonka halutessaan voi nostaa melkein kainaloihin asti. Kunpa minulla olisi ollut tälläiset raskausaikana, nämä voittaa mukavuudessaan kaikki mamahousut. Housuja myytiin merkinnällä free size eli näihin mahtuu kaikenlaiset massut. =)


Käytän yleensä rannekoruja vain vasemmassa kädessä, koska ne jäävät pöydän ja hiiren väliin näyttäpäätetyötä tehdessä ja painavat ikävästi rannetta. Testailenkin uudet rannekorut aina vasempaan käteen. Tänään olin ajattelematon ja heitin tuon puisen korun oikeaan käteen ja huomasin olevani pulassa, kun olin ottamassa sitä pois. Olin jo aikeissa hankkia sahan korun poistamiseen mutta sitten sain vinkin kokeilla rasvata käden ja huh sain korun pois vaikka kipeää se teki. Kaikenlaista sitä voi aikuisellekin ihmiselle sattua.


Uusi tukka on ollut kaikessa kiharuudessaan erittäin kätevä. Kun on kaksi päivää hiuksiaan kampaamatta ja kampaus näyttää edelleen näin hyvältä voi vain todeta leikkauksen onnistuneen todella hyvin.


--------------------------------
-housut markkinoilta
-paita H&M kirppis
-kaulakoru lahja sukulaistytöltä
-rannekorut kirppis
-laukku Holmström Second Hand
-sandaalit Rieker

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Päivittäinen puutarhakierros 14.7.14



Keväällä istuttamani helokit kukkivat nyt vahvan keltaisina. Tästä tulee upea ryhmä, kun kasvi paikalleen levittäytyy.


Joskus ne parhaat perennaryhmät syntyvät vahingossa. Pioni on tähän ajatuksella istutettu, kun taas päivänkakkarat ja villi-lemmikki ovat itse paikkansa löytäneet.



Sormustinkukat tulivat meille alunperin seurakunnan taimimyyjäisistä. Ehtivät jo minulta mennä hukkaankin mutta olivatkin kaksivuotisia ja siemenistä levinneinä nousevat nyt kukkien sieltä täältä kukkapenkistä. Taas olen puutarhurina hitusen viisaampi.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Hetken mielijohteesta- kesätukka


Ajelimme tänä aamuna minilomaltamme kotiin, minä edellä henkilöautolla ja muu jengi perässä asuntoautolla, kun sitten siinä ajellessa sain yhtäkkiä ajatuksen: "Tänään lähtee tukka!". Tuumasta toimeen. Ajoin suoraan luottokampaamooni jossa tehdään leikkauksia myös ilman ajanvarausta. Reilun tunnin jonotus kunnes oli minun vuoroni. Olin siinä odotellessa katsellut mallin valmiiksi hiuslehdestä ja istahtaessani kampaajan tuoliin näytin kuvan ja sanoin että tommonen. Ja semmonenhan siitä just tuli, kun olin ajatellut.


Hiuksista lähti puolet ja sain kiharat. Kiharat eivät olleet mikään yllätys vaan ne löytyivät jo kahdeksan vuotta sitten, kun olin hiusmallina. Ja löytyivät muuten silloin vahingossa. Kampaajan vetäessä ensimmäisen vedon veitsellä, suortuva meni siinä samassa kiharalle. En edes itse tiennyt omistavani niin vahvasti luonnonkiharan hiuksen vaikka taipuisa hiuslaatuni on aina ollutkin. Mennessä silloin hiusmalliksi minulla oli vaalea pitkä suora tukka ja pois tullessa räväkkä punainen kihara.



Tänään ei tullut punaista väriä mutta kuitenkin suuri muutos vanhaan. Ai että mä tykkään ja olen niin tyytyväinen hetken mielijohteesta tehtyyn päätökseeni.