lauantai 29. maaliskuuta 2014

Juoksu- voiko olla että juoksu ei vain sovi kaikille.. (minulle)



Olen aina ihaillut pitkänmatkanjuoksijoita mutta samalla inhonnut lajia, koska olen ollut siinä aina niin huono. En kertakaikkisesti vain ole jaksanut juosta muutamaa sataa metriä enempää ilman täydellistä tsippausta ja sykkeen nousua "kahteensataan". Lapsena harrastin yleisurheilua ja silloinkin pikamatkat olivat niitä joissa menestyin, pitkillä matkoilla olin keskinkertainen. Viime elokuussa päätin kuitenkin yrittää. Yleisesti olen aina harrastanut jonkinlaista liikuntaa, etten ihan sohvaperunasta lähtenyt liikkeelle. Kannustimena toimi myös ilta jolloin mieheni lähti lenkille, mieleeni on jäänyt kun jäin silloin sohvalle telkkaria katsomaan toisessa kädessä lasi viiniä ja toisessa paketti suolakeksejä. Sanoisin että jonkinlaista huonoa omaa tuntoa siinä hetken koki.

Ensimmäisen lenkin tein juosten ja kävellen, vedin ensimmäisellä 500 metrillä itseni ihan piippuun. Seuraavan kaksi kilometriä vuoroin juoksin ja kävelin. Puolessa matkassa olin niin poikki etten voinut ajatellakaan enää juoksua, joten loput 2,5 kilometriä meni kävellen. Keskisykkeeni oli ekan lenkin jälkeen niin huikeat että mieheni jo epäili onko sykemittarissa vikaa. No ei ollu, olin aloittanut harrastukseni ihan liian lujaa. Ekasta lenkistä viisastuneena jatkoin lenkkeilyä huomattavasti rauhallisemmalla askelluksella. Vauhtini oli lenkeillä niin hidasta, että melkein juoksin paikallani. Samalla lyhensin lenkin pituutta ja juoksin vain muutamaa kilometriä. Mutta voi sitä riemua kun olin selvinnyt kolmen kilsan lenkistä eikä tuntunut yhtään pahalta vaan enemmänkin energiseltä siltä miltä kuuluukin tuntua onnistuneen treenin jälkeen.

Alkuun kehitystä tapahtui verraten nopeaa. Pikku hiljaa aloin lisäämään lenkin pituutta ja loka-marraskuun paikkeilla juoksin ekan kymppini. Kehitys vauhtini ja jaksamiseni osalta oli ollut huimaa. Joulupukki toi minulle lisäkannustimeksi uuden sykemittarinkin, oli mahtavaa kun sai lenkin tiedot koneelle ja pystyi seuraamaan kehitystään.

Kehitys... Nyt kun harrastusta on takan reilu puoli vuotta, minusta tuntuu että olen jämähtänyt. Juoksu ei kulje, sykkeet on korkealla, väsyn jo alkumatkasta, tuntuu pahalta. Ja tunne on palannut: juoksu on inhottavaa, laji ei vain sovi minulle.

Tuntuu että olen lähtöpisteessä. Olen käynyt lenkillä enää kerran viikossa. Tarttis tsemppiä. Toivottavasti kevät ja lämpimät illat kannustaisivat lähtemään taas aktiivisemmin lenkille. Ehkä jokin pirteän keväinen uusi treenivaate. Tähän asti olen juossut musta tuntuu fiiliksellä, ehkä tarvitsisin selkeän viikko-ohjelman. Myös ilmoittautuminen juoksutapahtumaan saattaisi motivoida.

Katsotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti