perjantai 22. maaliskuuta 2019

Satakakskyt senttiä vaateortta


Toisinaan mietin, kun somessa seuraan second hand-shoppaajia, että miten glamoröösin suuria heidän vaatehuoneensa ovatkaan. Mutta sitten kerran taisin asiaa kysyä Mekkorakkautta-blogin Tiinalta (KLIK) ja vastaus oli, että ei hänellä ole mitään vaatehuoneita vaan ihan maltillinen kaappi vaatteille.

Ehkä se on sosiaalisen median luomaa harhaa, että toisella on vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, jos esimerkiksi vain on aktiivinen somessa eli esimerkiksi Tiina julkaisee aktiivisesti asukuvia instagramissa (KLIK).

Toinen harhaa luova asia ehkä on, että pukeutumisen harrastajat ovat taidokkaita yhdistelemään sitä mitä kaapista löytyy. Kun asu on aina vähän erilainen, tuntuu ja näyttää se tuoreelta. Eli tutut ylä- ja alaosat vain löytävät uusia pareja tai kuvausympäristö muuttuu.



Mietin, että mitä te blogini lukijat arvelette, paljonko minulla on vaatteita ja niille säilytystilaa?


No, ei ole minullakaan kuin metri ja kakskymmentä pituinen rekki vaatekaapissa paidoille, hameille, mekoille ja jakuille sekä yhtä leveä hylly neuleille. Lisäksi hyllytilaa muille vaatteille, sekä talvisäilössä komeron ylähyllyllä kesävaatteet. Takkejani säilytän eteisen kaapissa sekä yläkerran takkirekillä (joissa myös mieheni takit).

Siinäpä se melko lailla. Ei ylitsepursuavaa vaatehuonetta minullakaan.


-------

shirt / Pola / hand me down from my sis-in-law
jeans / Levi's / Holmström second hand
earrings / Aarikka / Combo kirppis
 

torstai 21. maaliskuuta 2019

En ole merkkitietoinen - Mitä, onko se Burberry?

Jos minulta kysyttäisiin, onko merkillä väliä. Vastaukseni olisi tiukka ei. Siihen päälle selittelisin, että laatu ja istuvuus ja leikkaus ja blaa blaa blaa on tärkeintä, ei se miten vaate arvottuu merkin perusteella.


Ja sitten pöyhiessäni kälyni släktloppis vaatekasaa, hän kiikuttaa, en tiedä ehkä kaapistaan silmieni eteen Burberryn kauluspaidan.

Minua alkaa äkillisesti kuumottaa, joku alkukantainen tahtoo-tila hiipii mieleen. "Aikooko hän tosiaan tarjota paitaa minulle?" Ja kyllä, niin hän tekee. Se on Burberry, se on Burberryyyy!!! Kun kälyni kysyy, kiinnostaisiko paita minua. Vastaus on samantien ilman sovittamatta kyllä. Vaikka, jos samoissa väreissä oleva ruutupaita tulisi muuten vastaan, en sitä edes vilkaisisi paremmin, koska en erityisesti pidä (ole pitänyt) Burberryn klassikkoruutukuosista beigellä pohjalla.

Lopulta osoittautuu, että paita on kooltaan minulle sopiva. En edelleenkään siinä kohtaa pidä väreistä, mutta otan paidan ylettömällä ilolla vastaan. Onhan se Burberry!

Että se siitä merkkitiedottomuudesta.
 

Erään kerran kirpparilla tuli vastaan Ivana Helsingin mekko, joka lähtökohtaisesti maksoi jo ihan liikaa. Lisäksi sen kokomerkintä oli jotain sellaista, että älä kuvittelekaan. Mutta mitä minä teen?! Kannan mekon sovituskoppiin, kun onhan se Ivana Helsinki, joita ei ikinä tule kirppareilla vastaan.

No lopulta järki voitti, mekko jäi kirpparin rekkiin.


Oli miten oli. Burberryn paita on ollut mulla ahkerassa käytössä. Sen verran voinen lieventävänä asianhaarana korostaa, että paita tosiaan on ihan arkikäytössä. Se ei koreile käyttämättömänä vaaterekillä odottaen jotain parempaa ja hienompaa juhlatilaisuutta. Että siinä mielessä en korota merkkivaatetta toisen yläpuolelle.

Mitäs sinun merkkitietoisuudelle kuuluu?

-------

jacket / Vero Moda / charity shop
blouse / Burberry / hand me down from my sis-in-law
sweater / Only / charity shop
jeans / Lee / charity shop
beanie / knitted by me
silk scarf / charity shop
shoes / Vagabond (about 8 years old)
earrings / 2nd hand, can't remember from where
 

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Kevään odotusta - saako jo heivata talvisaappaat


Kyllä se kevät vaan jo kutkuttelee mielessä. Kevään odotusta helpottamaan tilasin uudet korvikset Design by KIETOlta. Olin kerrasta myyty, kun näin tämän parin valikoiman ensimmäisenä ja olivat vielä alessa. Sinisiipi on mitä herkin perhonen luonnossa ja sitä se on näissä korviksissakin.

Tähän pariin verrattuna käytän todella pliisuja korviksia, tai olen käyttänyt tähän asti. Nyt voisin ajatella käyttäväni muitakin yhtä värikkäitä ja isoja.

Kevättä odotan jo ihan sillä, että ei tarvitsisi enää kulkea talvisaappaissa. Haluaisin niin siirtyä pikkukenkiin ja voi että paljaisiin jalkoihin. Lumi on sulanutkin nyt vauhdilla, mutta tilalla on vielä pitkään ensin loska ja sitten kura. Helposti menee vielä kuukausi, että pystyy vaihtamaan edes välikausinilkkureihin.

Vähän tässä olen haaveillut uusista nilkkureista, chelsea bootsitko ne nyt sitten on. Mulla on yksi musta pari, mutta ne alkavat olla jo aika tosi huonon näköiset. Mietin jos satsaisi konjakinruskeisiin joko juuri bootseihin tai sitten nauhanilkkureihin. Bootsit löytää helposti kaupasta kuin kaupasta, mutta mitenköhän tyyliini sopivat sellaiset vähän vanhaa aikaa henkivät nauhanilkkurit, onko sellaisia?


Odotatko sinä jo kevättä? Itse toivoisin, jos ei nyt muuta, niin että edes aurinko välillä paistaisi eli valoa. Päivä onneksi on jo kivasti pidentynyt.