perjantai 31. toukokuuta 2019

Lakki ja sulkakorvikset - pohjalaista käsityötaitoa



Olen kierrellyt nyt kirppareilla silmät auki etsiskellen kesäksi uutta olkihattua. Löysinkin jo yhden mahdollisen, mutta se oli kokoa liian pieni. Tykkään, että hatuissani saa olla vähän väljyyttä, vaikkakin se on huono yhtälö tuulen kanssa.

En ole löytänyt olkihattua, mutta löysin tämmösen Tella-merkkisen lippahatun. Lakki on juuri oikeaa kokoa ja olen käyttänyt sitä aika paljon viime viikkoina heti sen ostettuani.

Tella KLIK tulee Kurikasta ja valmistaa hattuja jo neljännessä sukupolvessa.

"Tellan toimitusjohtaja ja pääsuunnittelija Liina-Maria Lönntorh seuraa hänen isoisänsä ja isoisoisänsä jalanjälkiä jatkaen Tellan tarinaa. Hän uskoo, että paikallisesti ja eettisesti tuotetut hatut, jotka on valmistettu ekologista materiaaleista ovat asioita, jotka tekevät Tellasta erityisen.", kerrotaan yrityksen kotisivuilla.

Ja voi, onhan siellä mallistosivulla KLIK silmille karkkia, itse kuvatkin jo niin kauniita ja tunnelmallisia.



Sulkakorvakorut ostin, kun vein kahdet kengät ja yhden laukun luottosuutarilleni KLIK Seinäjoella. Oli tosiaan vain tarkoitus asioida korjauspalveluun liittyen, mutta tiskillä ollut korvakoruteline sai minut melkein unohtamaan, miksi olin alunperin tullut.

Nahasta käsintehdyt sulkakorvakorut, tasselit ja vaahteranlehdet olivat suutarin itsensä tekemiä lukkoja myöden. Väreissä oli valita luonnonsävyjä ja kirkkaampia. Olen monesti suunnitellut tasselikorvisten ostamista, mutta aina se on jäänyt. Lopulta jätin vain korjattavat asiani suutarille, korvikset telineeseen ja poistuin. Ajatus kuitenkin jäi mieleeni kytemään ja kun palasin viikon päästä hakemaan kengät ja laukun, ostin korviksetkin. Piti ostaa tasselit, mutta päädyin lopulta näihin sulkiin.





torstai 23. toukokuuta 2019

Liehuvat liepeet ja jaloissa uudet tennarit


Ei voi minkään. Olen hurahtanut löysiin jakkuihin ja takkeihin, joiden liepeet liehuvat tuulessa. Tämä toiseksi viimeisin hankintani on ihan hullu väreiltään ja kuosiltaan ja malliltaan, mutta mä olen vain niin rakastunut.

Pitkään kaapissa ollut persikkainen paitakin somalla kauluksella pääsi vihdoin käyttöön tämän jakun myötä, joka mätsää paidan värin kanssa.



Etsin jo viime kesänä itselleni kaupunkitennareita, mutta en löytänyt sopivia. Olen parisen vuotta seurannut kotimaisen Pomarin suunnittelun kehitystä ja ihastunut joka mallistossa useisiin pareihin. Viimeksi talvella kiiltonahkaisiin maihareihin.

Kevään korvalla bongasin Pomarin instasta herkullisen vihreät mokkatennarit, joiden siivittämänä päädyin yrityksen nettikauppaan. Siellähän oli vaikka mitä potentiaalisia kesäkenkiä. Simppeleitä malliltaan ja väreiltään, moneen tyyliin sopivia.

Lopulta päädyin LEHTI-nimiseen malliin, jota oli saatavilla graniitinvärisenä ja sinisenä. Kengän materiaali on eläväpintaista tweediä.

Kiinnostavan suunnittelun itseäni ilahduttaa merkin kotimaisuus ja kenkien vastuullinen valmistus niinkin lähellä kuin Virossa.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Supikkaat - suutarin kautta koristeesta käyttökengiksi


Käytän aika vähän koruja. Toisinaan innostun pujottamaan sormiini sormuksia. Kaula- ja rannekoruihin taivun lähinnä juhlatilaisuuksien alla. Mutta korviksista tykkään ja niitä käytän päivittäin. Siinä kun hammaspesu kuuluu aamurutiineihini, niin kuuluu myös korvisten valinta. Saatan jopa päivän mittaan vaihtaa parin toiseen.

Useimmiten korvalehtiäni koristaa Aarikan korvikset. Tykkään puun keveydestä. Tämä korvissani oleva vaaleanpunainen hiiripari on jäänyt tyystin käyttämättä. Ekana ajattelin kirjoittaa tähän, etten oikein pidä tästä mallista. Mutta kun tarkemmin ajattelen, niin pidänhän, ainakin niin paljon, etten halua luopua.






Sininen kotelomekko on vintagea ja itseommeltu. Mekko on hyvin pelkistetty ja leikkaukseltaan sellainen, että se on helppo pukea vetämällä vain ylleen. Siinä ei itseasiassa ole pukeutumisvetskaria, -neppareita tai mitään muutakaan. Pikkasen olen mekon tekokuituisuuden kanssa kysymysmerkkinä. Kun en tykkää, että vaate yhtään hiostaa. Katsotaan saako tästä joku toinen itselleen soman mekon.


Ostin useampi vuosi sitten kirpparilta kahdeksalla eurolla supikkaat. En ole käyttänyt niitä kuin pari kertaa, sillä nahkapohja oli niin kovettunut, että kenkiä voi kutsua tappoliukkaiksi. Kulkeminen niillä oli hipsuttelua. Viime syksynä mulla meinasi lähteä jalat alta ihan nurmella kulkiessa.

Nyt vihdoin sain kiikutettua supikkaat suutarille ja siellä niihin laitettiin kumiset puolipohjat. Kengät pääsee nyt eteistä koristamasta kunnolla käyttöön.