perjantai 11. tammikuuta 2019

Benettonin väreissä ja poolokauluksista


Kun pukeutumisessa yhdistellään perusvärejä suurina pintoina, mulla tulee välittömästi mieleen 90-luku ja Benetton. Jos tähän asuun vielä lisäisi keltaisen villakankaisen duffelin, niin se olis siinä. 

Benetton ei juurikaan vaikuttanut minun elämääni tuolloin kuin muistaakseni yksien vihreiden sammareiden muodossa, joiden kanssa käytin äidin nuorena kutomaa lyhythihaista keltaista neuletta sekä neuleen alla mitä nyt vaan kauluspaitaa, varmaankin jotain veljesteni kaapista. Sammareita eikä niitä kauluspaitoja minulla enää ole, mutta se keltainen neule löytyy kyllä kaapistani.
 


Sininen neule on 55 prosenttia silkkiä ja 45 rayonia ja se on todellisuudessa syvemmän sininen. Ihan kunnon sinisen värin lisäksi olen viime aikoina huomannut hypisteleväni ja jopa ihan etsiväni poolokauluksia, mikä on sinänsä vähintäänkin outoa, sillä en ole käyttänyt pooloja kuin teininä ja silloinkin muistelisin, että flanellipaitojen alla. Poolokaulukset etenkin sellaiset kunnon korkeat ovat tuntuneet ahdistavilta. Nyt näen paitamallissa valtavasti potentiaalia, ei minkään alla, vaan ihan päällypaitana.

Aika vähän pooloneuleita näkee kirppareilla kuitenkaan. Paitsi ikävä kyllä niitä ketjuliikkeiden tekokuituisenryttyisennyppyisiä. Mua kiinnostaa villa- tai silkkisekoitteiset, mutta ostin tuossa juuri myös ihan perinteisen Nanson puuvillapoolonkin. SPR:ltä. Eurolla. Ruskean.


Ensi viikoksi olen varannut kampaajan. Leikkaus ja kyllä myös väri. Harmaistani en todellakaan aio luopua, vaan ajatukseni on niitä korostaa.



Hyvää viikonloppua <3


-------

silk + rayon blouse / 2nd hand
vintage skirt / Finnkarelia / 2nd hand
earrings / Aarikka? / 2nd hand
boots / Dockers (ten years old)
beanie / made by my sister-in-law
 

tiistai 8. tammikuuta 2019

Helman mitta ja Alanis Morissettea


Maxi- tai midihelmaisia hameita tulee harvoin kirppareilla vastaan, siis tosi harvoin. Melkeinpä se yleisin hameen mitta on mini, vesiraja tai sitten polven yläpuolelle, mitä kirppareilla näkee. Mini ja vesiraja on mulle täysin nounou ja näyttääpä nuo jäävän käyttämättä, jotka ovat ihan säädyllisenkin lyhyitä eli polven yläpuolelle.

Mun hameenhelman mitta liikkuu nykyisin polvet peittäen tai sitten pidempänä. Omistan monta kivaa talvista hametta ja vielä kotimaisilta tekijöiltä. Finnkarelia, Voglia ja Pola <3 Nämä kolme merkkiä on leikkauksiltaan kuin tehty minun vartalotyypilleni eli mallia I.

Mulla on kaksi pitkää hametta. Toinen on kuvissa näkyvä ja toinen villainen Arolan. Molemmista tykkään paljon, tästä Voglian ruskeasta ehkä jopa vielä enemmän.

Nyt juuri tässä sysitalven pimeimmillä hetkillä aloin pohtimaan, että minkälaisia kesähameita mulla on ja tajuan, ettei mulla ole kuin yksi farkkuhame. Tässä samalla tajuan, että kesätyylini taitaa olla hyvin erilainen kuin talvella. Tykkään kesällä käyttää hameita ja mekkoja enemmän lahkeita, mielellään pellavaisia ja puuvillaisia. Ja miksi taas näin, niin sukkahousut tai legginsit kesällä, ei pysty!

Mutta ehkä kuitenkin sittenkin voisin vähän tutkailla kynähamemallisia hameita ensi kesäksi, vintagena kotimaisilta suosikkimerkeiltäni.


Mä melkein jätin tämän laukun kirpparille. Miten hullu se ajatus olikaan. En ole mitään muuta laukkua käyttänytkään kuin tätä hankintapäivän jälkeen. Ikuisuuden minua palvellut feikkipradan reppu löysi vihdoin syrjäyttäjänsä. Tämä laukku on juuri sopivankokoinen aina mukanani kulkeville asioille: avaimet, nenäliinapaketti, kukkaro, puhelin, huulirasva ja kestokassi.




Radiosta tulvahti perjantaina aalloille Alanis Morissetten Head Over Feet, kun olin viemässä lapsia treeneihin. Kakkoseni tuumasi, ettei ole ikinä kuullut tätä ja kysyi multa, ootko sä äiti? Oi kyllä olen ja lauloin radion mukana.

"You've already won me over in spite of me
And don't be alarmed if I fall head over feet
And don't be surprised if I love you for all that you are
I couldn't help it
It's all your fault"
 
Muita Alaniksen kanssa kasvaneita ja hänen lyriikoitaan ulkoa osaavia? =)



maanantai 31. joulukuuta 2018

Pienet muutokset avaavat näkemään uutta


Mulla on korutelineellä pitkä rivi erilaisia korvakoruja, joista kuitenkaan käytössä on vain muutamia pareja ja loppuihin ei ole tullut tartuttua, vaikka ihan somia ovatkin. Paitsi nyt. Nämä ruskeat sydämet ovat kenties ensimmäisiä kertoja käytössä, ensimmäisiä kertoja vuosiin. En edes muista koska ja mistä olen parin hankkinut. Olen myös käyttänyt erilaisia kivi-riipuskorvakoruja ja joulun aikaa korkkasin käyttööni joulukorvikset, jotka muistan olleeni minulla jo teinivuosina.

Miksi näen kyseiset korvakorut vasta nyt mahdollisuutena, vaikka ovat siinä silmien alla aina olleet, en osaa vastata. Ehkä se tulee pienistä muutoksista, kuten uudenmallisista silmälaseista tai siitä, että järjestin ja siivosin korutelineeni ylipäätään.




Voisko se päteä ylipäätäänkin elämään, että pienet muutokset elämässä, uudelleenjärjestely ja turhan siivoaminen avaa silmät näkemään uusia mahdollisuuksia? Vaatekaappifilosofointia uuden vuoden kynnyksellä.

Kiva, kun käytte lukemassa blogiani =)

Hyvää uutta vuotta!

 

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Uusilla kengillä oli tarina jo ennen niiden hankintaa



Käytiin syyslomalla Tallinnassa. Olin tainnut jo etukäteen päättää, että ostan itselleni reissusta kengät. Tarkoitukseni oli ostaa joka paikkaan ja joka asuun sopivat matalat chelseabootsit tai matalat maiharit, mutta en tiedä miten tässä nyt taas kävi näin.

Ostin lopulta kenkäkaupan alesta Vagabondin korokepohjaiset nilkkurit. Mutta hei, sopii nämäkin joka asun kanssa (okei ei ehkä ulkoiluvaatteiden) ja ne on tosi hyvät jalkaan, onhan ne suosikkikenkämerkiltäni. Eikä kengät oikeastaan olleet mikään ihan täysin heräteostos. Olin ihastellut näitä Grace-mallin kenkiä jo useamman vuoden, mutta en ollut malttanut ostaa, kunnes nyt kun tulivat sopivassa alessa vastaan.

Oikeastaan kenkiin liittyy tarinakin ainakin kolmen vuoden takaa. Olin työmatkalla Helsingissä, kun sitten työpäivän jälkeen kiertelin Stockalla ja tarkemmin sen kenkäosastolla. Näin siellä nuoren naisen, jonka tyyli herätti välittömästi kiinnostukseni. Hänellä oli vähän korvan alle ulottuvat blondatut hiukset ja kohtuullisen vahva, mutta rokahtavaan tyyliinsä sopiva, meikki. Hän oli piiiitkä. Hänellä oli yllään kapeat nilkkapituiset housut, alle polven pituinen vaalea trenssi ja kaulallaan hänellä lepäsi isot valkoiset kuulokkeet. Jalassa tietenkin havittelemani kengät.

Mä siis oikeasti vain tuijotin häntä, salaa tietenkin hyllyjen välistä ja mietin, miten joku voi näyttääkin niin coolilta. Hänessä oli valtavasti pysäyttävää karismaa. Uskoisin ja arvelisin hänen olleen jonkun mallitoimiston malli huipulta.

Naisen tyyli on jäänyt niin vahvasti mieleen, että jonain päivänä, kun kaikki sen osat olen kirppareilta löytänyt, haluaisin sitä testata. Myös niitä blondattuja hiuksia. Ja jos ei muuta, niin on mulla jo ainakin pala hänen tyyliään kenkien muodossa hankittuna.
 



----------

jacket / H&M / 2nd hand
jeans / Esmara / 2nd hand
homemade vintage sweater / 2nd hand
scarf and earrings / 2nd hand
boots / Vagabond Grace
frames / Puma / Silmäasema

tiistai 4. joulukuuta 2018

Takkihöperön tunnustuksia


Myönnettäköön, että mun on vaikea vastustaa, jos löydän kirpparilta ihastusta herättävän takin. Eihän siinä nyt sinänsä mitään ongelmaa ole hankkia, mutta se säilytys. Takki vie aika paljon tilaa, eikä sitä viikata kaappiin vaan se tarvitsee aina henkaripaikan. Henkaripaikan, jota ei ole tai ainakaan kohta ole.



Meidän lähetyskirppari on muun muassa siitä ihana paikka, että sieltä voi ostaa asioita vitosella pussillisen. Ja esimerkiksi tämmönen pileevuorinen takki hulahtaa helposti pussiin ja sen päälle mahtuu vielä vaikka mitä.

Takki on varsinainen lohtuvaate, sellanen tylsänkin kelin pelastaja, jonka pehmeyteen kietoutua. Kuvia ottaessa kelit oli kaikkea muuta kuin tylsät. Lunta ei ollut satanut vielä yhtään, mutta luonto oli kääriytynyt paksun kuuraan ja loi pirteän talvista tunnelmaa. Sitte tulikin vesisade, pöh.



Palatakseni vielä siis siihen takkihöperyyteen, niin en taida pystyä olemaan ostamatta, kun kirpparilta löydän ja ihastun. Mietitään sitä säilytysongelmaa sitten, kun kerta kaikkiaan ei enää yhtään mahdu.


Kuvissa vielä vanhat lasit, nythän mulla on jo uudet KLIK.