sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Lähimatkailun uudet polut

Tänään olen tehnyt lähimatkailua uusiin kohteisiin - metsiin ja pelloille. Niinkin kauas kuin noin kilometrin päähän kotoa. 

Miten sitä kiertääkin aina niitä samoja reittejä. Metsässä ei tarvitsisi astahtaa kuin kymmenen metriä polulta tai suunnata lännen sijaan lounaseen, niin avautuu aivan uusi maailma. Taitaa päteä ihan kaupunkielämäänkin.


Tämän ladon katon bongasin vasta vähän aikaa sitten siltä tavalliselta reitiltäni. Ai tuolla on lato, enpä ole aikaisemmin huomannut, ajattelin. Tänään kun lähdin tutkimaan asiaa tarkemmin, löysin sympaattisen pikkuisen lato-latosen mettän tönkältä. "Ethän vain kellahda kumoon."

/ Found today this funny little barn.
 




Kevät on jo niin pitkällä, että välillä on hankaluuksia kulkea väistellen jäätiköitä tai mutaa. Joskus ainoa mahdollisuus ylittää oja on kohdassa, jossa toisella puolella on kyntöpelto ja tassut näyttää tältä.


Ja tältä.

/ Muddy it is.
 


Näitä jälkiä ihmettelin, kun katsoin niitä vastakarvaan. Ehdin jo ajatella, että millä eläimellä on näin isot tassunjäljet. Hirvikö vai karhu vai susi? No jaa, ehkä sittenkin joku pienempi.



Sitten tuli kuuma ja taas kylmä. Se on se kevät.


Naavan sanotaan olevan merkki puhtaasta ilmasta. Meillä päin puissa on paljon naavaa. 

Tänään havainnoin, että naava kasvaa teiden varsilla varjon puolella.

/ Old man's beard is a sign of clean air. We have it a lot.






Meni vuosia ellei parikymmentä, ettei kylällämme nähty hevosia. Nyt hevoset ovat palanneet ja se on ihanaa. En ole ikinä harrastanut hevosia, oikein edes ollut selässä tai kyydissä. Mutta ihailen niitä ja niiden piirteitä. 


/ After a decade or two horses are back in our village. Horses are never been my hobby, but do admire them. Beautiful creatures.

 

torstai 23. maaliskuuta 2017

Lohdullinen uni, joka ei jätä rauhaan



Näin pari yötä sitten unen, joka pyörii vieläkin mielessäni.





Usein unia ei enää aamulla muista tai ne vain unohtaa päivän mittaan. 




Mutta tämä uni on jäänyt mieleeni. Se oli niin erilainen kuin uneni yleensä.




Unessa taistelin vedenpaisumusta vastaan. Ympärilläni oli vain vettä ja tavaroiden muodostamia kelluvia saaria. 



Pääsin hädin tuskin kiipeämään tekosaarelle, jonka pinta oli valkoinen ja metallinen, kodinkonemainen. 



Kun nostin päätäni, näin kauempana kaksi huuhkajaa, jotka lensivät paikallaan ilta-auringon valaisemassa kangasmetsässä. Ajattelin unessa, että en ole ikinä aikaisemmin nähnyt huuhkajaa luonnossa. 

Seuraavassa unikuvassa huuhkajat lensivät ihan lähelleni puuhun, jossa oli pesä ja pesässä ainakin kolme ellei viisi pientä huuhkajanpoikasta. 

Mieleni täytti lämpö ja onnellisuus.





Uni loppui. Heräsin siihen samaan lämpöiseen tunteeseen, jota tunsin unessa huuhkajaperhettä katsellessani. 


---------

Näetkö sinä unia?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Hiuksissa ihan uusi malli



Hahaa, mä uskalsin. Antaa kampaajalle vapaat kädet. Syntyi jotain minulle ihan uutta. Ovathan hiukseni ennenkin olleet lyhyet, mutta nyt taitaa olla vielä lyhyemmät.

Suurin muutos on, että päällihiukset ovat nyt tosi lyhyet eikä ole heitto-otsatukkaa. Pituutta ja leikittelyvaraa jäi pulisonkien verran. Vaikka jälleen kerran, saa tämänkin mallin muotoiltua taas vaikka ja miten.

Pikkasen on ollut totuttelemista. Saattoi käydä pienen pieni katumuskin mielessä, mutta vain hyvin pieni. Nyt muutama päivä kampaajalla käynnin jälkeen olen jo sinut mallin kanssa ja tykkään siitä ihan valtavasti. Kannatti heittäytyä ja olla rohkea.

P.S. Pitäisi oikeasti käyttää huulipunaa useammin!


-------

Gave my hairdresser free hands to cut my hair and I just love my new hair style.

P.S. Should were lipstick often!

------- 


jacket / Your Face (old)
earrings, ring, corduroy pants, shirt and scarf / thrifted
shoes / Pomar   

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ruusuja ja denimiä






En tiedä pitäiskö muuttaa blogin nimi, kun mekot ja hameet ovat vaihtuneet hyvin pitkälti viime aikoina housuihin. Toimikoon tämä aasinsiltana sille, että olen todellakin yrittänyt miettiä blogilleni uutta nimeä.

Mekkokaappi tuli alunperin siitä, kun no, blogille nyt vain piti keksiä nimi. Haaveilin ja miksen haaveile edelleenkin isosta puisesta vaatekaapista, jonne saisin ripustaa vintagemekkoni. Blogini nimi siis tuli tuosta.

Olen tässä nyt muutaman vuoden odottanut, että kyllä se parempi nimi-idea jostain pompsahtaa. Vaan ei ole pompsahtanut. Jään siis edelleen odottamaan, että lamppu syttyy pääni yläpuolella asian tiimoilta.

Nämä asukuvat vielä vanhalla hiuslookilla. Seuraavassa postauksessa the new hair!


scarf, shirt, jeans and earrings / thrifted 
shoes / Emma
beanie / hand made (from christmas shop)
jacket / Vila

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kevät vai talvi - niin ja näin






Kevät pistää keventämään vaatetta, vaikka ulkona puhaltaisi tuuli ja pakkasmittarin elohopea pysyisi miinuksella. Mutta kevät. Se riittää syyksi pukemaan ylle lyhyet sortsit ja ohuen neuleen. 

Vaikka paleltaisi. 

Muutama päivä sitten hain biker-takkini eteisen kaappiin, vaikka ulos onkin ennemmin lähteminen untuvatakissa. Odotan kevään lämpöä, vastustan talvea ja yhtä lailla tykkään kaikesta lumesta, mitä olemme saaneet. 

Niin ja näin.


// It's still winter, but my wardrobe preparing for spring. Although it makes me chill at time to time.
 


Sellainen ajatus juolahti mieleeni, että tuntisimmeko eläinten jälkiä niin hyvin, jos meillä ei olisi lunta?

Eikös ole varsin perinteistä, että luontokirjoissa eläinten tassunjäljet esitetään piirrettyinä pastellisiniseen hankeen. Kävelyretkilläni näen monenlaisia jälkiä - kissojen, koirien, hiiri- ja näätäeläinten, jänisten, lintujen. Oravan hyppelyjäljet ovat niin tunnistettavat. Emme välttämättä tarvitse näköhavaintoja yöllisistä kulkijoista pihamaallamme, vaan voimme aamulla havainnoida lumipeitteen pintaa.


// Just wondering. If we had not snow, would we recognise animal footprints?