keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Uusilla kengillä oli tarina jo ennen niiden hankintaa



Käytiin syyslomalla Tallinnassa. Olin tainnut jo etukäteen päättää, että ostan itselleni reissusta kengät. Tarkoitukseni oli ostaa joka paikkaan ja joka asuun sopivat matalat chelseabootsit tai matalat maiharit, mutta en tiedä miten tässä nyt taas kävi näin.

Ostin lopulta kenkäkaupan alesta Vagabondin korokepohjaiset nilkkurit. Mutta hei, sopii nämäkin joka asun kanssa (okei ei ehkä ulkoiluvaatteiden) ja ne on tosi hyvät jalkaan, onhan ne suosikkikenkämerkiltäni. Eikä kengät oikeastaan olleet mikään ihan täysin heräteostos. Olin ihastellut näitä Grace-mallin kenkiä jo useamman vuoden, mutta en ollut malttanut ostaa, kunnes nyt kun tulivat sopivassa alessa vastaan.

Oikeastaan kenkiin liittyy tarinakin ainakin kolmen vuoden takaa. Olin työmatkalla Helsingissä, kun sitten työpäivän jälkeen kiertelin Stockalla ja tarkemmin sen kenkäosastolla. Näin siellä nuoren naisen, jonka tyyli herätti välittömästi kiinnostukseni. Hänellä oli vähän korvan alle ulottuvat blondatut hiukset ja kohtuullisen vahva, mutta rokahtavaan tyyliinsä sopiva, meikki. Hän oli piiiitkä. Hänellä oli yllään kapeat nilkkapituiset housut, alle polven pituinen vaalea trenssi ja kaulallaan hänellä lepäsi isot valkoiset kuulokkeet. Jalassa tietenkin havittelemani kengät.

Mä siis oikeasti vain tuijotin häntä, salaa tietenkin hyllyjen välistä ja mietin, miten joku voi näyttääkin niin coolilta. Hänessä oli valtavasti pysäyttävää karismaa. Uskoisin ja arvelisin hänen olleen jonkun mallitoimiston malli huipulta.

Naisen tyyli on jäänyt niin vahvasti mieleen, että jonain päivänä, kun kaikki sen osat olen kirppareilta löytänyt, haluaisin sitä testata. Myös niitä blondattuja hiuksia. Ja jos ei muuta, niin on mulla jo ainakin pala hänen tyyliään kenkien muodossa hankittuna.
 



----------

jacket / H&M / 2nd hand
jeans / Esmara / 2nd hand
homemade vintage sweater / 2nd hand
scarf and earrings / 2nd hand
boots / Vagabond Grace
frames / Puma / Silmäasema

tiistai 4. joulukuuta 2018

Takkihöperön tunnustuksia


Myönnettäköön, että mun on vaikea vastustaa, jos löydän kirpparilta ihastusta herättävän takin. Eihän siinä nyt sinänsä mitään ongelmaa ole hankkia, mutta se säilytys. Takki vie aika paljon tilaa, eikä sitä viikata kaappiin vaan se tarvitsee aina henkaripaikan. Henkaripaikan, jota ei ole tai ainakaan kohta ole.



Meidän lähetyskirppari on muun muassa siitä ihana paikka, että sieltä voi ostaa asioita vitosella pussillisen. Ja esimerkiksi tämmönen pileevuorinen takki hulahtaa helposti pussiin ja sen päälle mahtuu vielä vaikka mitä.

Takki on varsinainen lohtuvaate, sellanen tylsänkin kelin pelastaja, jonka pehmeyteen kietoutua. Kuvia ottaessa kelit oli kaikkea muuta kuin tylsät. Lunta ei ollut satanut vielä yhtään, mutta luonto oli kääriytynyt paksun kuuraan ja loi pirteän talvista tunnelmaa. Sitte tulikin vesisade, pöh.



Palatakseni vielä siis siihen takkihöperyyteen, niin en taida pystyä olemaan ostamatta, kun kirpparilta löydän ja ihastun. Mietitään sitä säilytysongelmaa sitten, kun kerta kaikkiaan ei enää yhtään mahdu.


Kuvissa vielä vanhat lasit, nythän mulla on jo uudet KLIK.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Osuuskaupan Irma


Tämmöseen Nanson materiaaliin en ollutkaan aiemmin törmännyt, jossa tuntu on puuvillatrikoota enemmän, miten sen ilmaisisi, jämäkämpi, kangasmaisempi, elastaanittomampi... Osaat ehkä kuvitella mitä tarkoitan. Tuotelapussa lopulta lukikin, että mekon materiaali on puolet puuvillaa ja toinen modaalia.

Löysin mekon Seinäjoen Shoppis-kirpparilta. Ihastuin sen poikkeukselliseen leikkaukseen ja etenkin valkoisiin terenauha-kauluksiin ja taskujen huolitteluun. Ja mekossa on lyhyet hihat. Mekossa pitää olla jonkunlaiset hihat, siitä lähdetään.
 



Moni omistamistani vaatteista on sopivia sekä juhlaan että arkeen, mutta tässä mekossa on mun mielestä jotain niin navettavaate/osuuskaupan-Irma -meininkiä, sillee hyvässä mielessä, että tämä kategorioituu selkeästi arki- tai tyävaatteeksi. Ehkä se on tuo printti.

Mutta siis somaksi arkivaatteeksi.

Mitä niihin navettavaatteisiin tulee, niin olen kasvanut talossa, jossa oli navettavaatteille oma huone/eteinen =) Ei ne vaatteet kyllä enää silloinkaan mekkoja ollut, vaan ihan kulutuksensa loppupäässä olevia housuja, paitoja ja takkeja, mutta kuitenkin.


-----

dress / Nanso / 2nd hand / Lakeuden Shoppis
cardigan / Filippa K / Frida Marina
earrings / 2nd hand
 
 

perjantai 16. marraskuuta 2018

Puhvia hihoissa ja farkkujen vyötärö kainalossa


Oli taas niitä elämän hetkiä kirpparilla, kun olin säästää väärässä paikassa. Ja koska olin kirpparilla, niin säästettävä summa olisi ollut kokonaista kolme euroa. Jep, sen verran tämä neulepaita maksoi. Itsekudottu.

Kotona sovittaessani ajattelin neuleen ensin olevan minulle vähän turhan väljä, mutta eihän se ole, kun kuvia katsoo. Tykkään siitä ihan hirveästi ja neule on ollut lähes päivittäisessä käytössä ostohetkestä lähtien.

Palelen herkästi ja reikäkuvioneuleet on siitä hankalia, että niistä kylmä tuntuu herkästi läpi, olkoon villaisia kuinka tahansa. Tällä kertaa ratkaisin ongelman pukemalla neuleen alle myöskin kirpparilta löytämäni villasilkkialuspaidan. Kerrospukeutuminen on mun juttu säällä kuin säällä ja vuodenajasta huolimatta.



Taisi olla samalla kirpparireissulla, kun ostin nämä mustat farkut. Niissä oli vielä laput kiinni eli ovat ihan uudet. Merkiltään farkut oli vähän parempaa Lidliä eli Premium Collection by Esmara. Täytyy heti alkuun todeta, että ensimmäistä kertaa ikinä jaloissani on farkut, joiden vyötärö on tarpeeksi korkea. Se on jo voitto itsessään. Farkkujen malli miellyttää muutenkin, se on kapea mutta ei kuitenkaan skinny. Nämä on kirkkaasti mukavimmat ja istuvimmat kapeat farkut, mitä mulla on ikinä ollut.

Farkkujen materiaali on jännittävä yhdistelmä puuvillaa, tenceliä, polyesteriä ja elastaania. Materiaali on laadukkaan jämäkkää ja voisi melkein ajatella, ettei elastaania ole ollenkaan. Housut tuntuvat pysyvän hyvin kuosissaan paljollakin käytöllä. Kun netistä etsin näitä farkkuja, päädyin kaupan saksalaiseen nettikauppaan ja sieltä löysin, että farkkujen ovh. oli 12,99e ja olivat nyt alessa 4,99e. Minä maksoin omistani 3 euroa.

------

Olisi aika tilata taas aika kampaajalle. Kamppailen itseni kanssa, että lyhennänkö taas reilusti vai jos kuitenkin antaisin kasvaa. Sellainen huoleton lopulta sitten joskus kerrostaen leikattu pitkä surffitukka houkuttaisi... Värjäyskin houkuttelee enemmän kuin pitkään aikaan. Olen värjännyt hiuksiani viimeksi ehkä kolme vuotta sitten tai peräti neljä. Palatako siis värjäyskierteeseen vai pysyä omissa harmaissa. Jotain hopeanhohtoisia raitoja olen tässä kaavaillut.


------

homemade (vintage?) sweater / 2nd hand / SPR kirppis
silk-wool undershirt / 2nd hand / lähetyskirppis
jeans / Premium Collection by Esmara / 2nd hand / SPR kirppis
boots / Vagabond
 

torstai 8. marraskuuta 2018

Kimono



Eiks olekin mahtava kuosi ja värit tässä kimonossa. Luulen, että olisipa vaate ollut kirpparilla mikä tahansa, niin olisin ostanut sen ihan jo pelkästään kankaan takia.

Kimono on mulle uusi pukeutumiselementti. Aika vähän olen tätä käyttänyt, kun en oikein osaa. Ongelmallista leikkauksessa on ettei vaate pysy puettuna ryhdissään, vaan nousee edestä ja laskee niskasta, eikä vyökään oikein tahdo pitää vaatetta kasassa.

Mutta sanokaa te, onko kimonoelämä kuvaamanilaista jatkuvaa vaatteen asettelua ja nykimistä?

Sellaista mietin, jos kimonon sisäsaumoihin ompelisi sellaiset kietaisupaidoista tutut nauhat eli siis että vaate saisi ryhtiä, kun se ensin sidottaisiin vaatteen alta vyörärön ympärille ja sitten vasta päällinauha.

Tai ehkä voisin vain opetella kulkemaan boheemisti vaate pudonneena toiselta olkapäältä.



Sää on on tällä viikolla kyllä ollut aika mahdottoman marraskuinen. Eilen alkuillasta kun ajelin viemään lasta harratukseen, luulin etten siksi näe autonklaseista, kun ne on huurussa. Mutta ei se ollutkaan se, vaan yksinkertaisesti oli niin pimeää, sumuista, sateista, fältättyjen peltojen syvä musta sekä hiekkateiden kura. Eikä meillä ole katuvaloja (kun ei ole asfalttiakaan).

Alkutalven harmaus ei mua oikeastaan haittaa. Meillä on metsä lähellä ja siellä on aina ihanaa, olkoon sää mikä tahansa. Oikeastaan nämä säät sopii mulle ihan hyvin. Ainoa vaan mikä tuottaa lisätyötä on koirat ja niiden tassut. Yhtä pesua ja silti tuvan lattiat on hienon savipölyn peitossa.