perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kaunis ilta Kuuhankaveden äärellä



Oli ihmeellisen tyyni ja lämmin ilta, kun lomamatkamme viimeisenä iltana pysähdyimme yöpymään Hankasalmelle Ruokoniemen leirintäalueella. Itse leirintäaluekin oli hiljainen, kun matkailijat olivat vetäytyneet asuntoautoihinsa ja -vaunuihinsa. 

Tein lyhyen kävelyretken pitkin Kuuhankaveden rantaa. Tapasin kävelyllä miehen, joka oli kantanut pöydän ja tuolit ilta-aurinkoon pieneen niemennokkaan ja oli juuri virittelemässä tulelle savustuspönttöä. Tervehdimme ystävällisesti toisiamme ja jatkoin matkaa, vaikka olisin oikeastaan halunnut jäädä hänen kanssaan istuskelemaan ja kuuntelemaan hiljaisuutta.





Tältä näyttää ja tuntuu Suomen kesä, sellainen kesä mitä odotamme maaliskuun ensimmäisistä lämpimistä päivistä. Harmillisesti näitä päiviä on kesällä nykyisin vain muutama. 

Oliko se niin, että lapsuuden kesinä oli aina lämmin ja kuljettiin pitkin kylän hiekkateitä paljain jaloin sortseissa ja t-paidoissa? Oli niin paljon lämpimiä päiviä, että yhden sieltä ja täältä pystyi uhraamaan sisätiloissa mustavalkoista Tarzan-elokuvaa katsellen.

Nyt tuntuu välillä siltä, että kauniita ja lämpimiä päiviä täytyy suorittaa. Olla koko päivän ulkona, ettei yhtään auringonsädettä mene hukkaan. Kun huomisesta ei tiedä, voi tulla taas rakeita ja kylmä tuuli saa korvat kipeiksi.










Tämä kissu oli valtavan huomionhakuinen ja kun oli saanut tarpeeksi meidän rapsutuksista ja huomiosta, jätti meidät tylysti laiturille ja lähti kutsuistamme huolimatta kohti jotain mielenkiintoisempaa.


Tuleva viikonloppu on täynnä sukulaisia, hyvää ruokaa sekä naurua iltamyöhälle grillitulen äärellä.


Hyvää viikonloppua!


--------

Holiday pictures from last weekend in Hankasalmi, Ruokoniemi camping.

--------

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Hiukset lyhemmäksi ja kotitakki Oravaisista








Pulisongit lähti, ja jo valmiiksi lyhyestä hiusmallista monta senttiä. Annoin kampaajalle kuta kuinkin vapaat kädet ja sain jälleen leikkauksen, jonka voi sukia moneen malliin. Ehkä eniten kaipasin sitä, että saan nostettua otsahiukset ylös ja nyt se taas onnistuu. Suolasuihke on näppärä mun hiuspehkon muotoilussa. 

Ensi kerraksi jäi ilmaan ajatus vieläkin lyhyemmästä mallista.

// Cut my hair again a bit shorter. My dad said, you look younger with your new hairstyle. =) //







Pääsin pari viikkoa sitten penkomaan serkkuni naapurin retro-mummomekkokokoelmaa. Sain ohjeen "ota-mitä-haluat". Mekot harmi kyllä olivat kaikki turhan suuria. Mutta nähdessäni tämän Oravaisten verkatehtaan neulostakin, tiesin heti siitä tulevan lempivaatteeni. Tämä päällä olenkin sitten viipottanut pari viikkoa kaikissa mahdollisissa tapahtumissa, myös viime viikonlopun triathlontapahtumassa (ollen taas silmäänpistävän erilainen juoksutrikoo- ja lenkkariyleisön keskellä).

// I got a change to rummage my cousin's neighbour's vintage-granny-dress collection and find this cool jacket. It's finnish vintage, perhaps from 50-60'. I have worn it now two weeks and every day. It's comfy and nice when the weather in finnish summer shows it's cold side. //



LP-soittimeni neula oli mystisesti taittunut. Tunnustusta en ole saanut, mutta viitteitä tekijästä antaa levylautaselle jätetty Aatsipoppaa... No kuitenkin, yritin netistä etsiä varaosaa, mutta täytyy sanoa, että tietämykseni soittimen tekniikasta on niin vähäinen, etten oikein tiennyt, mitä ostaa ja mihin hintaan. 

Ratkaisuksi kysyin lainaan veljen tällä hetkellä käyttämättömänä ollutta älppärisoitinta. Tovin soitinttomuuden jälkeen levylautasella on nyt soinut Suomen sinivalkoisin tähti, Katri-Helena.


// Been listening finnish singer Katri-Helena //


------

vintage jacket // Oravaisten Verkatehdas/finn jersey/design Hannah
dress / Vila / 2nd hand
earrings / Aarikka / 2nd hand




perjantai 14. heinäkuuta 2017

Hamsterin pesä Joroisilla

Minkä ihanan vanhan tavaran putiikin löysinkään Joroisilta. Hamsterin pesä- nimisen putiikin löytymiseen tarvittiin ripaus onnea ja salapoliisin työtä. Kun olen lähdössä vierailemaan uusilla paikkakunnilla, on ykköshakusanani paikkakunnasta, yllätys yllätys, kirppis ja paikkakunta. Hamsterin pesä ei löytynyt suoraan, vaan rompetori.info sivuston kautta.


Kaikki putiikin vaatteet oli hintaluokkaa 5-15 euroa. Pökerryttävän paljon retromekkoja, vintagelaukkuja ja -hattuja. Jameksen priimaluokan farkkurotsin olisi saanut viiteentoista euroon. Tarjolla oli myös kankaita ja ompelutarvikkeita.


Jos asuisin noin 300 kilometriä lähempänä, olisin ostanut tämän kirjoituspöytien helmen kotiini. Mutta sinne se jäi. Nyyh.





Suloisen sinisiä Arabian kahvikuppeja pyörittelin käsissäni kerran ja toisenkin, mutta en edes lähtenyt kysymään hintaa.


Nämä postikortit olivat aitoja 40-lukulaisia, minulle kerrottiin. Vanhan sekatavarakaupan peruja. Euron kappale.


En olisi oikeasti halunnut poistua paikasta. Siellä oli niin ihana olohuonemainen tunnelma ja paikan omistajat herttaisia ja mukavia.


Hamsterin pesällä oli myös kahvila. Että sain varastettua itselleni paikassa vielä hetken, tilasin lounaaksi kahvilan itsevalmistamaa herkullista pitsaa sekä Laitilan limsaa, josta tuli mieleen lapsuus ja Ralli-limsa.


Suosittelen lämpimästi poikkeamaan paikassa. Alla vielä koordinaatit.

Hamsterin Pesä facebookissa KLIK
Motellikuja 1, Joroinen 


------

Visited in lovely 2nd hand boutique called Hamsterin pesä in Joroinen.

------
 

 

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kirppikset ovat olleet suosiollisia minulle viime aikoina


Muistatteko, kun joskus talvella kerroin kuinka vedenkeittimemme hajosi, enkä sitten saanut ostettua uutta. Edelleen ollaan samassa tilanteessa. Uutta vedenkeitintä kotiimme ei ole ilmestynyt ja vesi keittyy hiljakseen hellalla. Mutta tavallisen litraisen kasarin olen päivittänyt teräksiseen pannuun, jonka löysin kirpputorilta, kun satuin nostamaan katseeni sinne ihan ylimmälle hyllylly (joka muuten minulta jää usein huomioimatta).



Olohuoneen uusi matto tupsahti eteeni kuin tilauksesta. Olen pitkään etsinyt tilaan juuri isoa räsymattoa, mutta niitä on kirpparimaailmassa tosi vähän tarjolla. Tämä taitaa itseasiassa olla toinen ikinä kirpparilla vastaan tulleista (ostin myös sen ensimmäisen silloin vuosia sitten).


Vihreät vaatteet taitavat olla heikkouteni, etenkin tällaiset sammalenvihreät (värin syvyys ei ikävä kyllä täysin tule kuvassa esiin). Vintagemekkoni ovat olleet käytössä luvattoman vähän viimeisinä kuukausina. Olen miettinyt, että jos löytäisin kaupasta jotkut hyvin istuvat ja mukavat housut, niin sellaisten kanssa tulisi ehkä mekotkin paremmin käyttöön. Pah, hyvin istuvat housut, ei sellaisia ole minun maailmassa.



Lisää sammalenvihreää takin muodossa. Tämä takki on riippunut lähetyskirpparin rekissä jo jonkun kuukauden. Ihan ensimmäisellä kerralla tartuin takkiin juuri sen värin vuoksi, mutta äh takki oli jotenkin eriskummallinen. Meni aikaa, mutta takki kummitteli mielessäni. Sitten eräänä päivänä heitin sen mukaan vitosen pussiin. Kotona vaatetta sovitellessani olin jo täysin ihastunut. 

Takki on kotiompelijan tekemä, taitavan sellaisen ja siinä on useita erikoisia ykistyiskohtia, kuten vajaamittaiset hihat (tai sitten minulla on vain niin pitkät kädet), takana resori, edessä resorittomuus, hupun ympäri kiertävä vetskari sekä vuori ommeltu niin, että takkia voisi käyttää myös kääntötakkina. Jännittävä sanoisin.


Tämä peitto ei mahtunut vitosen pussiin, mutta seitsemän euron kyllä ja vielä jäi tilaa muillekin ostoksille samaan rahaan. Pyörittelin peittoa moneen kertaan ympäri, kun samalla toiselta puolen olkapääni kuului "et tartte, ei ole säilytystilaa". Toiselta olalta taas kuului, että "voithan myydä peiton sitten vaikka eteenpäin". Kun taas ensimmäinen ääni vastasi, "ettet kuitenkaan pysty luopumaan".

Mutta siinä se nyt on keinussa ulkona terassilla (tai ihan just nyt se on tuossa vieressä lasten majanrakennuspuuhissa). Mietitään sitä sitten syksyllä, mihin peitto mahtuu säilöön.


---------

Lately I have done great second hand finds.

---------

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Puistoalppiruusu ei jäänyt kukinnassa serkkunsa varjoon


Kesäkuun toisella viikolla kukki  P.J.Mezitt ja nyt Catawbiense Grandiflorum, kotoisammin puistoalppiruus, joka ei runsaudellaan tosiaankaan jää aikaisemman lajitoverinsa varjoon.




Meidän alppiruusutarha on perustettu noin kahdeksan vuotta sitten. Muutamana ensimmäisenä vuotena olimme vähän sydän syrjällään keväisin, miten kasvit selviävät kevätpakkasista. Mutta hyvinhän ne selvisivät ja nyt jo vauhdilla levittäytyvät ja tekevät uusia kukkavarsia.


Nyt kun on voinut käytännön kautta todeta, että alppiruusutarhamme kasvupaikka ja -alusta ovat oivat rhodoille, kutkuttaisi vähän hankkia joku uusi laji.